Kumpaakan ei ole. Masentavaa suorastaan. Kaksipäiväinen krapula sai itsensä mitä luultavimmin tänään päätökseen, siitä hurraa huuto koko juutalaisten kansalle. Sohva kutsuu minua ja puhelimeni tietää vain yhden numeron mihin se haluaa soittaa, muttei saa.
Elämme mustien toppien aikakautta, pidän tätä päälläni kunnes joku ilmoittaa, etten ole tainnut vaihtaa paitaani viikkoihin. Ihmisillä tosin ei ole tapana huomata muutoksiani.
Jospa tänään jaksaisi liikkua. Huomenna voisikin vetää taas kalsarit, muuta tekemistä juuri ja rahaa on vaikka anopille jakaa. Muttei ole anoppia, joten pysyn entistä rikkaampana.
Fritsu kaulassa menen rakastelemaan sohvaa, sillä se on ainoa, joka ei valita tai asu liian kaukana.
Uusimmat blogimerkinnät
- Soitin sanoo "Buck Dich" 23.08.
- Korn - Deep inside 14.05.
- Pepsi Max -sotanorsu 16.04.
- In the rivers of JOY! 08.06.
- Äidin pikku vauva nukkui pois 20.04.
- Onhan se ihan kiva jos oma pää näyttÃ... 14.04.
- The Monday-Monkey lives for the weekend,... 24.03.
- Lähtevien Laivojen Satama 26.02.
- "Todellinen rakkaus ei rakenna mitäÃ... 21.02.
- "On mandoliinimiehen matka tää, nii... 11.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (8)
- ▶ 2007 (34)
-
▼
2006 (65)
- ▶ joulukuu 2006 (3)
- ▶ marraskuu 2006 (6)
- ▶ lokakuu 2006 (4)
- ▶ syyskuu 2006 (4)
- ▶ elokuu 2006 (11)
- ▶ heinäkuu 2006 (6)
- ▶ kesäkuu 2006 (8)
- ▶ toukokuu 2006 (9)
- ▶ huhtikuu 2006 (13)
- ▶ maaliskuu 2006 (1)