Miksi kannattaa olla pissis?
Jään Lasipalatsilla sporasta pois. Mun kengät hiertää mun jalkoja, mutta ihan sama, ne on niin hienot että mun on pakko käyttää niitä. Kävelen Forumin ja Lasipalatsin välistä Kampin aukiolle. Jo kaukaa näen pääovien edessä seisovat Jassun, Mindin, Jonden ja Vaden. Niillä on röökit kädessä ja ne vetää niitä tosi rennon näköisenä. Mindillä on ihanat pinkit leopardikuvioiset legginsit farkkuhameen alla, mistä ihmeestä se on ne hankkinut? Pakko saada samanlaiset, jopa baittarin maineen uhalla. Sipsutan niiden luo, halaan niitä ja sanon "vittu, oikeesti, mun jalkoihi sattuu niin vitusti". Kun Jonde halaa mua, sen käsi hipaisee persettäni. Kikatan kovaäänisesti. Jassu katsoo mua tosi kateellisesti, joo tiedän että se on ollut kusessa Jondeen jo pari viikkoa, mutta hei, mitä mä sille mahdan jos oon hotimpi kuin Jassu? ”Voisko joku heittää mulle röökin, vittuku mä vedin eilen niinku mun koko askin loppuu, oikeesti, poltin eilen varmaa jotai, kakskyt röökii, tai jotain, voi vittu oikeesti tarvin röökii!” heitän valittavalla äänensävyllä. ”Vittu ihan ku mä sulle voisin heittää, mul ei oo enää ku seittemäntoista ja mun pitäis pärjää näil lauantaihin saakka!” vastaa Vade. Laitan käteni Vaden olkapäälle, katson silmiin ripsiäni räpytellen ja sanon: ”kiltti, oikeesti! Mä voin heittää sulle illal Kaivaris muutaman bissen, jos saan sult röökii!” ”No ehk viel tän kerran”, Vade sanoo iskien silmää. Yhtäkkiä kännykkäni alkaa vibrata taskussani, ja soittaa Rihannan Umbrellaa. Kaivan sen tiukan hameeni taskusta vaivalla, kappale on jo kertosäkeistön kohdalla kun saan sen sieltä pois. Näytössä lukee ”mutsi soittaa”. Otan muutaman askeleen kauemmas frendeistäni ja vastaan. ”Inna.” ”Moi, missäs päin olet? Sun pitää tulla kotiin lukemaan maanantaisiin fysiikankokeisiin, se vitonen ei saa toistua. Nyt kotiin päin”, äitini sanoo äänellä, jota on toteltava. ”Joo okei oon jo matkalla moi”, vastaan ja suljen kännykän. ”Hei mun pitääki jo lähtee meneen, mul on treffit sen parikybäsen jätkän kaa josta kerroin viime viikol”, valehtelen ystävilleni. Annan kaikille äänekkään pusun poskelle, tosin Jonden kohdalla se osuu lähemmäs suuta kuin poskea, ja lähden menemään.
Sporassa alan ajatella. Silloin harvoin kun ajattelen, ajattelen fiksuja asioita. Kuten sitä, että minkä takia kannattaa olla pissis. Sitä ei tarvi kauaa kelata, syitä löytyy heti. Pissiksillä on paljon ystäviä. Tai kavereita, tai vaikka puolituttuja. Sellaisia joilta voi pummia röökiä tai juotavaa kun on niiden puutteessa. Sellaiset tuttavuudet on hyödyllisimpiä. Varsinkin silloin, kun niitä tulee vastaan kaupungilla perjantai-iltaisin. Voin ylpeänä sanoa tuntevani melkein kaikki, jollen kaikki, pääkaupunkiseudun pissikset ja fruittarit.
Tällä naamalla ei saa kaupasta alkoholia, mutta saa varmasti jonkun täysi-ikäisen jätkän ostamaan kaupasta sitä. Nätti hymy naamalle, flirttaileva ja viaton äänensävy ja ”hei, viittisitkö ostaa mulle mäyräkoiran, mä en ihan vielä saa ostettua kaupasta mutta haluisin pitää tänä iltana vähän hauskaa”. Joka ikinen amisjätkä lankeaa, ja jopa kolmasosa lukiolaisistakin. Heti kun se on hakenut juomat ja on maksettu ne sille, pitää lähteä paikalta aika vitun vikkelää, ennenkö mies alkaa ehtiä ehdotella mitään. Se onkin yksi tämän elämäntavan suurimmista eduista. Perjantaisin ja lauantaisin saa aina juomia ja röökiä, muina päivinä ehkä.
Pissiksenä ulkonäkö on todella tärkeää. Meikkien on oltava kohdallaan, ja niitä on oltava jokaista mahdollista laatua. Vaatteet kireät ja paljastavat, tosin välillä jotain vähän rock-henkisempää että cool kuva pysyy. Vaikka mustavalkoinen huppari H&M:stä. Hiukset mielen mukaan tupeerattuina, paljon lakkaa. Hajuveden tuoksu pitää erottua kauas, Britney Spearsin uusin hajuvesi on tosi in mutta JLon viimevuotinen on paljon parempi. Laukusta täytyy aina löytyä hiusharja, ainakin yksi lakkapullo ja meikkipussi. Kasvonpiirteillä ja kropalla ei niinkään ole väliä, jokainen pissis on tosi hot. Ainakin kaikki sanoo niin. Kaikki kommentoi sulle Irc-Gallerian kuviin, että ”aah hani, sä oot niiiiiin nätti ja hot, panisin”, vaikka oikeasti tarkoittaa että ”hyi saatana sä näytät huoralta, sulla on liikaa aurinkopuuteria, haluisin käskeä sun painua vittuun mutta valitettavasti en voi sanoa sitä sulle koska oot hyödyllinen tuttavuus”. Pissiksenä siis tarvitsee loppujen lopuksi ajatella ulkonäköä yllättävän vähän; mitä suurempi kerros meikkiä, sitä kauniimmaksi sua kehutaan. Yksinkertaista!
Ja ne jotka kommentoi Irc-Gallerian kuviisi että ”hyi vittu mikä ylimeikattu pelle, hanki aivot ja lopeta Kampissa hengaaminen”, ne on vaan niitä kateellisia noloja. Niillä ei ole elämää eikä ystäviä, ne haluaisi olla niin kuin me mutta tietävät, ettei heistä ikinä olisi tähän kaikkeen. Ei riitä ulkonäkö eikä persoona. Joten ne yrittää peittää kateuttaan väittämällä, että ne halveksuvat meitä. No, sellaisilla noloilla ei ole mitään sanomista mulle, suurin osa niistä ei edes meikkaa.
Joskus armollisina hetkinäni oon ajatellut, että voisi ottaa jonkun ruman hiken koekaniiniksi, yrittää tehdä siitä edes nätti. Opettaa se meikkaamaan ja pukeutumaan, opettaa se käyttäytymään ja olemaan. Katsoa oppiiko se ollenkaan. Mutta tietenkin se on vain ajatus, en voisi ikinä toteuttaa sitä. Jos mut nähtäisiin puhumassa jonkun sellaisen kanssa… se olisi sosiaalinen itsemurha. Pissiksenä siis on nuorten kasteista korkeimmalla pykälällä, saa katsoa kaikkia muita alaspäin. Kaikki Helsingin siisteimmät paikat on meidän valtaamia, parhaimpana Kampin keskus. Siellä vietän enemmän aikaa kuin kotona. Kampin edessä on paras paikka tavata ystäviä, ei tarvi edes tuhlata puhelinlaskua kavereiden tavoittamiseen, voi vaan kävellä Kampin aukiolle. Siinä niitä on aina, laumassa röökit sauhuamassa. Poskareita melkein kaikki lissut ja fruittarit vetää, mutta se on ihan yhtä siistiä kuin henkeenkin vetäminen. Tärkeintähän on se, miltä tupakanpoltto näyttää ulkopuoliselle. Eli tosi coolilta.
Viikonloput on pissisten kulta-aikaa. Pääsee dokaamaan kavereiden kanssa, ja voi joka bileistä pokata uuden jätkän, jonka kanssa säätää kännissä. Joskus harvoin pääsee käymään niin, että kännisäädöstä tulee jotain vähän pitkäaikaisempaa, mutta sitä kannattaa välttää. Miksi rajoittua yhteen jätkään? Välillä käy myös niin, että jonain perjantaina tai lauantaina ei olekaan bileitä missään pääkaupunkiseudulla. Mahdollista ei ole, että jossain olisi bileet mutta me ei tiedettäisi niistä. Ylimpänä kastina me saadaan aina kutsu kaikkiin bileisiin. Ja jos ei saada kutsua, kuullaan niistä kuitenkin jotain kautta ja mennään sinne. Meiltä ei kukaan kiellä sisäänpääsyä, me ollaan aatelistoa. Mutta silloin kun missään ei kerta kaikkiaan ole bileitä, me mennään Kaivariin tai Töölönlahdelle tai Hietsuun tai jonnekin muualle luonnon helmaan, vesialueen lähelle ryyppäämään. Kesällä se on tosi kivaa, mutta talvella on aika kylmä. Onneksi kylmän yllättäessä voi mennä jonkun jätkän syliin kiehnäämään ja pyytämään lämmittämään.
Pissiksen ei myöskään tarvitse noudattaa vanhempien asettamia kotiintuloaikoja. Jos kotiin käsketään kello kymmeneksi, siitä voi hyvällä omatunnolla myöhästyä kaksikin tuntia, vedoten julkisten kulkuvälineiden toimimattomuuteen. Pahimmassa tilanteessa voi tekstata mutsille ja sanoa menevänsä Mindille tai Jassulle tai jollekin muulle yöksi. Varovainen täytyy tosin olla kun äiti soittaa tai kun menee himaan, täytyy olla vesiselvä, tai ainakin vaikuttaa sellaiselta. Mutta harvemmin on mitään vaaraa, ei vanhemmat suostu uskomaan mitään pahaa lapsistaan. Edes muutaman kerran kiinni jäämisen jälkeen. On vaan pidettävä huolta siitä, ettei jää kiinni liian usein, liian lyhyellä aikavälillä. Kotiaresti on pahinta mitä pissikselle voi tapahtua.
Pissiksenä on helppoa siinäkin mielessä, ettei tarvitse olla montaa mielipidettä. Ei tarvitse puolustaa naisten oikeuksia, ei ajatella turkiseläinten tarhausta tai kehitysmaiden kurjia oloja. Mielipiteiksi riittää se, että siideri on hyvää ja toi jätkä on ihan vitun hyvännäköinen. Sinun ei tarvitse ajatella ollaksesi pidetty. Kaikki tyhmä mitä teet tai sanot kuitataan yksinkertaisesti ajatellen ”no toi on pissis”.
Huomaan kotipysäkkini olevan seuraava. Kurotan painamaan stop-nappia. Puhelimeni alkaa soida. Tiedän että soittaja on äiti, joten en viitsi vastata, olenhan jo melkein kotona. Nousen penkiltä ylös ja voihkaisen koska jalkoihini sattuu. Jään sporasta pois ja lähden kävelemään kotiani päin. Kadulla ohitseni kulkee lauma mustiinpukeutuneita emoteinejä. Ne katsovat kaikki muhun yrittäen näyttää halveksuvilta. Nostan leukaani, heilautan hiuksiani ja näytän teineille keskisormea. Pissiksenä voi tehdä mitä vaan.
© Elsi