Jos minä näkisin ne kasvot
Jotka kivusta vääristyneinä
Vääristyvät lisää joka ilta
Surullisen tytön kasvot
Joka on hauras kuin iltaruskon kajo
Itkisin lakkaamatta
Unohtaen maailman tuskan
Jos minuun eivät sattuisi
Aamuauringon säteet
Jäisin nukkumaan ikiajoiksi
Jos minut jätettäisiin maahan luovuttajana
En tahtoisi enää syntyä uudelleen
Kirkuen keskipäivää kohti
Tietäen ettei itkusta tule koskaan loppua
Taakka harteilla ja arvet kasvoilla
Arvet, jotka kertovat pelosta elämään
Ja maailman kiittämättömyydestä
Kuinka sanoilla voikaan satuttaa
Ylpeää ihmissydäntä
Jonka arvoituksia ei pystytä ratkomaan
- Kipu katoaa, mutta suru jää
