Istun jo varmaan toista tuntia paikallaan,
kelaillen sitä kaikkee mikä ei oo enää paikallaan,
sun kuva mun kädes, painan sen rintaani vasten,
tiputan kyyneleen, ja kuvan pöydälle lasken....
Ville Petteri Keskinen, sä oot vahvin
ihmine ketä tunnen, kyl sä selviit 
!
!
