IRC-Galleria

Prätkät on aina ollu mun
laiffii,
en pärjää ilman sil niist
mä saan draivii.

Wintterin yli en varmaa
selviäis hengissä,
jos en tietäs et sit gesäl
ajetaa taas jengissä.

Joka kevät nasta lautaan
ja hitaat mummot hautaan.

Rakastan kylil draivaa,
vaik joutuu itsensä välil
ojast kaivaa.

Bassot täysil mun zubus
soi biitti,
Sony Walkmanille siitä
kiitti.

Takarengas on satakaheskyt
levee,
ja prätkän bäksi muutenki
aig kevee.

Meitsi pleijjaa liikentees
enkä hiekkalaatikolla.
Tuhlaan rahat Essol enkä
missään kasinolla.

Vaik kytät kerran kätsäs
tän steissil,
ei tullu paljon sakkoa täl
feissil.

Siit faija ei koskaan saa
tietää,
se ei kiinni jäämist voi
sietää ;D

Saan himmeet kiksit ku
ajan pitki striittii,
jos satun pysähtyy ni
jäbät pyytelee jo miittii.


Tarjoo mulle ysifemmaa
äläkä drinkkii,
prätkän jano tärkeempi ku
oma voin antaa vinkkii.

(Jonzikka & Dt)

Neiti hei(hei), mitä on tapahtunu
Kato ittees mihi kuntoo sä oot ajautunu
Joka kerta ku törmään suhun oot kännissä
Ja nään sut baarissa, muuten sua ei näy missään
Ei oo hienoo(hienoo) että susta puhuu selkäs takana koko tienoo(tienoo)
Ja noi sun sääntös ne on vaarallisii
Ja kuulemma et oikein osaa pitää haarojas kii
Se on huolestuttavaa, sä et oo enää teini
Enne vaimomatskuu nyt oot enemmä ku flavor flave
Enne mukava mut nyt ihan hukassa
Sä olit erityinen nyt ihan ku kuka vaan
Oikeesti sillo menee ankeesti jos sussa käyny enemmä räppäreitä ku funky estis
Sua pusketaa näissä bileissä enemmä ku freestylee
Ja pusket nykyää kuulemma ite viivaakii

Et taida itse käsittää,
Miten toi lähtee käsistä
Joskus oli hauskaa
Nyt sua ei voi kuin sääliä
Et taida itse käsittää
Et enää mistään välitä
Jarruta, jarruta, jarruta ees välillä

Anteeks, mut jonkun täytyy puhuu suoraan
Kukaan ei tytkkää tytöstä joka on huonokäytöksinen
Tai tytöstä johon ei voi luottaa
Sun puheistas ei oo totta puolkaan
Ei oo siistii(siistii) et sun puhees menee koko ajan ristiin(ristiin)
Puhut suuria vaan pönkittääkses mainetta
Noin et saa kunnioitusta ainakaan
Heti selällää, sakset auki, fuck bitches, get sukupuolitauti
Mut sun suutas ei paljon muulla tukita,
Stadistygää ei voi viedä kotii ja lukita
Ja huomenna sitä polkee taas joku muu
Eikä oo eka kerta, tähän on tottu
Ja totta on että kaiken voi tehdä tyylillä
Mutta jotkut tytöt on vaan ty-ty-ty-tyhmiä

Et taida itse käsittää,
Miten toi lähtee käsistä
Joskus oli hauskaa
Nyt sua ei voi kuin sääliä
Et taida itse käsittää
Et enää mistään välitä
Jarruta, jarruta, jarruta ees välillä

Mä en haluaisi puuttua asioihisi
Mut kai jonkun täytyy koittaa laittaa sut aisoihin
Ja sun ois korkee aika vaihtaa tota tyyliä
Mut jokut ihmiset on vaan ty-ty-ty-tyhmiä

Nyt mieti tarkaan mitä teet seuraavaks
Hyvä tyttö, mut huonossa seurassa
Peli ei ehkä oo vielä menetetty
Onhan täällä pahemmastaki selvitty
Ja vaikka tuntuu et sielt ei oo paluuta
Kaikki meistä on tehny asioita jotka kaduttaa
Check yourself enne ku joku sua satuttaa
Nyt on aika skarppaa ja jarruttaa

En olis ikinä uskonu et tälläst tapahtus,
et mielenterveydest tulis mulle paha vastus.
Näitä pienii perkeleitä vaanii päissä
ja välil meno lähti käsistä ku faanin häissä.
Silloin mä huusin,liikuin ja riehuin.
Kukaa ei vaa tajunnu et mun pään sisäl kiehu.
Aika ajoin ehkä pari astet liikaaki,
se oli viinast kii,sen oon tienny pitkää.
Silti kohtaukset paheni joka toistol,
lopult istuin huoneen nurkassa ku Mr. Oitso.
Siin meni jalat, nyt ei toimi kädetkää,
pelkäsin joka hetki et mun sydän pettää.
Se hetkeks pienen elämäni särki,
valittavana oli kori kossuu tai järki.
Valkkasin järjen, varmaan monille tuttuu,
vaik tippa ei tapa niin ämpäriin voi hukkuu.
Lähtö voi ollakkii senttilitrassa tai sentissä,
mut ajatus kuolemasta pitikii mut hengissä.
Vaihdoin tapoi, jos oisin suoraan kulkenu,
oisin salee puolesvuodes ollu suljetul.
Nyt asettanu elämäni hopeiselle tarjottimelle ja sanon kohtalotovereille,
vaik nykyään sekoaminen on muotia,
älkää nojautuko luotiin,oon nähny pohjani.

Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks.
Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aijo niitä peläten elää tääl.

Pieni poika jättimäisen vuoren juurel,
ihmettelee miten kaikki näyttää niin suurelt.
Ihmettelee millaset ois näkymät sen päältä,
näyttäskö kaikki huoletkii sielt pienemmältä.
Niin mont kertaa vaan sekoillu illast toiseen.
Seuraavat päivät poukkoillu mielentilast toiseen.
Kaksonen, yleensä iloinen ja avoin
ja koitan ottaa läheiset huomioon kaikin tavoin.
Ja kaikin tavoin koitan peittää pimeen puolen,
välil on ku jedi tahtomattaan pimeel puolel.
Siel huimaa, kaikki kaatuu ympäriltä
ja pääs pyörii edelleen vaik suljen mun silmät.
Siel mun sydän ammottaa tyhjyyttään
enkä käsitä sitä miten ne ei välitä yhtään
ja se pelotti eniten mut teki hyvää myöntää et olin ite mun pahin vihollinen.

Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks.
Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aijo niitä peläten elää tääl.

Ja ongelmii ei voi paeta maailman ääriin,
ite voit paeta dokaamal mielin määrin
ja voi viedä mukanaan sutkii se putki
ku viina vie kaiken, piru perii loputkin
ja jos vaan jatkaa ja jatkaa alaspäin
niin on mahdotont matkata enää takas päin.
Onneks mukan ollu paljon rakkaut ja tukee
ja jengii joka osas mun ajatuksii lukee.
Nyt riekalein kuteet, kantapäät verillä,
läpi tuulen ja tuiskun nyt vihdoinkin perillä.
Tää on se paikka mis mä pystyn ottaa rauhas,
sade on ohi pystyn vihdoinkin näkee kauas.
Katse kohti taivast ja sydän täyn intoo
ja mä ja Dani tehtiin vihdoinkin sovinto
ja tähän hyvä lopettaa vaik tuntuu haikeelt
ja kiitos sulle et jaksoit kuunnella tän kaiken.

Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks.
Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aijo niitä peläten elää tääl.

Tunne se hetki ollaan
toistemme lähellä, kaikki
on nyt hyvin kun saan sun
kanssas kävellä,
käsi kädes kohti
onnellista elämää vaan,
kaikki tärkeet asiat nyt
yhdes kerätään vaan,
matkalta mukaan.
Kulta sulle tän nyt
lupaan, että päädytään me
vierekkäin onnelliseen
kuvaan,
tsekkaa hymy molempien
kasvoilla ja matkoillakin
käydään varmastikkin
jollain tahoilla.
On tekemistä täs, jos
totta niin mä kiitän,
kumarrankin varmasti,
kiitos et mä riitän,
täytän sun toivees ja
täytän mun paikkani.
Muistaks alkuaikoina ku
esteet tieltä raivattiin,
kaikki tehtiin yhdessä ja
kaikki tullaan tekemään,
näin täs laiffis pärjätään
ja edemmäs vaan edetään ja
keretään viel täyttämään
unelmat toistemme,
kulta kyl sä tiiät, me
ansaitaan toisemme.

Hetkinä näinä voit tuntee
sen täydellisyyden, lämmön
ja läheisyyden,
pysythän sä täs,
suutelethan mua, kysyn tän
vaan täs, kuuntelethan
mua.
Hetkinä näinä voit tuntee
sen täydellisyyden, lämmön
ja läheisyyden,
pysythän sä täs,
suutelethan mua, kysyn tän
vaan täs, kuuntelethan
mua.

Joskin jyrkkii alamäkii
oli tässä suhteessa, mut
kaikesta on selvitty,
tää on ku silmänlumetta,
ku suhde vakaal pohjalla
hyvält tuntuu sua vaan
rakastaa,
ja maata sängys
kahdestaan, kunnes aamu
sarastaa.
Kulta rakas pieni kyl sä
tunnet tän hetken ja
kuljet tän retken yhdes
mun kaa.
Vaan kerkeen hetkeks
silmät sulkee niin heti
oot mun mielessä, silmät
auki, onneks oot vaan
tossa vieressä.
Lämmin hyvä olo, toivon
ettet koskaan pois mee, en
mistään hinnast vaihtais
sua kehenkään toiseen.
Uskon ettet satuta, uskon
että haluat olla mun
lähellä, ei mikään tässä
kaduta.
Oon tehnyt mun siirtoni
pelis nimelt rakkaus, siis
mä aion pysyy, kysy
vapaasti täs vastaus,
en vaihtais tätä
hummeriin, en kouralliseen
timanttei, tärkeint on
vaan et kuljet mun kaa
näitä pihan teit.

Rakkauden värillä, kaikki
mä väritän, tähän oon
ryhtyny, kyl mä sen
käsitän.
Suhde on korttitalo jota
mä vaan rakennan, rakennan
ain uudestaan, kyhään aina
parempaa.
Se ei koskaan kaadu, kun
petä ei meist kumpikaan,
välil tuntuu etten kestäis
olla eros tuntiikaan,
se hetki kun kahdestaan
tääl kuljetaan, kaikki
esteet matkalta yhdessä
pois suljetaan.
Jep, no kyl tää alkaa
meneen rutiinist, sun kaa
joka paikkaan, sisälle sun
uniiski.
Käsi kädes mihin sitten
aina mennäänkin, piirrän
sormel sydämiä pitkin
selkääsi.
Välil pitää nipistää et
tajuu kaikki täysil,
huomaan että totta se on,
aina siinä käy niin.
Pety en mä koskaan,
turhaan mitään kierellä,
rakastan sua, voin vaik
sanoo joka kielellä.

Me tavattiin, oli helppoo, meni päiviä katsomat kelloo, mitää vastaavaa kokenu ennen, oltiin kuin luotuja toisillemme, mitä kävi en käsitä mitenkään riidellään sovitaan ja sit taas riidellään, pelkkää riitaa ja kulloinkin kiirettä pinna kireellä ero vireellä se oli kuin käden käännös ja vois muuttuu käden väännöks on sekasin peli säännöt mitä sanot yritetäänkö, voit olla varma musta en petä sun luottamusta, vaik riitely tuottais tuskaa en päästä irti susta.
vii kuu see kaa,
ei jaksa riidellä enää voitaisko sopii jo tää jo tänään, ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään, ei riidellä enää sovitaan tää tänään ovet paukkuu ja joojoojoo

ei oo salaisuus et mull on ollu noit kertoja vakioit säätöjä kuvioit, mun mielest ne on vanhoja asioit, enkä tajua miks ne taas esiin toit, miks tuiotat mulkovaa miest hei, heti selaat mun tekstiviestei, teen mielestäs liikaa töitä, epäilet et oon studiol öitä, tää on suhde tai joku kriisi, jos toinen on salapoliisi, ei järjen häivää touhus, ei sukat vaan mustat sukkahousut, sä huolehdit suotta musta, en petä sun luottamusta, vaik riitely tuottaa tuskaa, en päästä irti susta,

ei jaksa riidellä enää voitaisko sopii jo tää jo tänään ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään, ei riidellä enää sovitaan tää tänään ovet paukkuu ja joojoojoo

en malta oottaa et taas tääki riita ohi on koska sit me voidaan rauhas tehä sovintoo,

ei jaksa riidellä enää voitaisko sopii jo tää jo tänää ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään ei riidellä enää sovitaan tää tänään ovet paukkuu

en jaksa riidellä enää voitasko sopii jo tää jo tänään ovet paukku ja taas kerran pyydän sua jäämään

ei riidellä enää sovitaan tää tänään ovet paukkuu en jaksa riidellä enää voitasko sopii jo tää jo tänään ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään ei riidellä enää sovitaan tää tänään ovet paukkuu ja joojoojoo.

Laula ihmisille ilosta, laula surusta, laula väreistä maailman, laula ihmisille sanoista, laula teoista, yhden ainoan jumalan, laula heille saduista, laula sodista, laula kivikaduista, laula sydämmestäsi kaikki se, laula se niinkuin herralle.

Katso silmillä itkevän, silmillä nauravan, katso silmillä kuolevan, katso silmillä syntisen, silmillä rakkauden, joka voittaa kaiken sen, katso silmillä voittajan, silmillä sokean, silmillä väliinputoajan, näytä sydämmestäsi kaikki se, näytä se niinkuin herralle.

Kerron liikkeillä JONZIKAN, minä rakastan, minä välitän vieläkin, kerron maailmassa näytelmän, minä ymmärrän, minä kutsun sielläkin, puhun viivoilla taulussa, puhun ilmeillä, kuiskaan sanoilla laulussa, tee sydämmestäsi kaikki se, tee se niinkuin herralle.

Mitä on Lumilautailu?
Taidetta? öö ei mut
melkeen...
Verenmaku suussa harrastus?
Ei ikinä...
Täysveristä urheilua? Eei
nyt sentään...
Yleistä Hengailua?
Melkein...
Elämäntapa? Kyllä!

Jo ensi hetkestä me kaks yhdessä toivoin niin paljon että tää juttu tulis kestään, mut nyt puuttuu pala sydämmestä ja sen ympärillä vaan tää kova kilpi, kaikki ei menny niinkuin onnellises filmis nyt päivänsäteen sijaan nään vain tummii pilvii ja vaikee selittää mut kahtii repii tää. oikeesti luulin että kaikki korjaa ehitään. ja vaikee ajatella en voi sua enää koskee, ja miten koski ne kyyneleet sun poskel ja mä luulin että voit pelastaa mut, mut siin vaihees ei oikeest mua mikään pelastanut. ja muistan kun meit ei erottanu mikään, joka ikisen hetken kun sain sust kiinni pitää, ehkä vaikee uskoo mut mä edelleen välitän, miten kaikki meni kelaan edelleen mä sitä.

en pysty irti päästää en pysty nukkuun enkä safkaa, enkä saa sua silti mun päästä mut mä tiedän että mun on pakko jatkaa, en pysty irti päästää en pysty nukkuun enkä safkaa enkä saa sua silti mun päästä ja mä jatkan tätä matkaa.

eka, ekat deitit jotka johtaa halauksiin, halaukset suudelmiin, suudelmat lupauksiin, lupaukset seksiin, riitoihin, ongelmiin, ongelmat eroihin pirstoittuneihin unelmiin. miksei koskaan pysty tajuta ajoissa, miks tarpeeks arvostaa toista vasta sillon kun se on poissa, just sillon kun virheitä ei voi korjaa enää, liian helppoo pitää kaikki itsestään selvyytenä. hassuu miten yhes hetkes kaikki muuttuu, yhes meillä oli niin paljon mut nyt se kaikki puuttuu, mut kai täst kaikes selvii jotenkin, et vaikeetten jälkeen ollaan vahvempii jotenki. ja multa puuttuu sydämmest se pala mis saan sut taas hymyileen ja saan sua taas halaa. ja ehkä näin oli parempi molemmille et mentiin erilleen, haluisin sanoo niin paljon mut en saa puoliikaa paperille, mut mä lupaan kertoo ne loputki. ja ainoo mitä toivon on et sullon kaikki hyvin koska sillon mä tiedän että mullon kaikki hyvin! niin monet sanat ne edelleen kaduttaa mua koska ikinä ei ollu tarkoitus satuttaa sua!

en pysty irti päästää en pysty nukkuun enkä safkaa enkä saa sua silti mun päästä mut mä tiedän että mun on pakko jatkaa, en pysty irti päästää en pysty nukkuun enkä safkaa enkä saa sua silti mun päästä mut mä jatkan tätä matka.

varmaan meist jokasella on joskus menny tärkee ihmis-suhde poikki, ja vaik kuinka olis taistellu on silti menettäny sen rakkaan, ja tää biisi kertoo milt must tuntui kun mulle kävi niin. mut en mä tiä mä voin vaan todeta taas että mikä ei tapa pelkastään vahvistaa. Ja mä jatkan tätä matkaa!