IRC-Galleria

Jäätävä väsymys. Huoh. Valvoin sitten 24h ja huomenna pitäis mennä kouluun pirteenä. Epäilen, että oon huomenna jonkun sortin koomassa tän väsymyksen takia. Yritän olla nukahtamatta, jotta unirytmi ei mee täysin perseelleen yhden valvotun vuorokauden takia. (Mulle tällainen valvominen on harvinaista, koska oon iltauninen aamuvirkku.)

Haa, Simpparit alkoi telkkarista. Tulee ihka ensimmäinen jakso kaiken lisäks. Nostalgiaa.

Tänään juhlitaan erästä kolmekymppistä miestä. Oon vissiin into piukkana, koska heräsin jo ennen kuutta, vaikka menin nukkumaan vasta varttia vaille yks. Mutta ehkä mää jaksan valvoa ainakin kymmeneen jos oikein yrittää.

Ens viikolla päästään harjoittelemaan injektioiden pistämistä. Toivottavasti en satuta harjoittelukaveria, mutta en usko, että saan tuhoa aikaan. Kyllä mää senkin opin - luotan siihen. Enää pari viikkoa koulua ja päästään kokeilemaan työelämää hoidon ja huolenpidon osalta. Jeejee! Kiva, kun saa kehittää itteensä tiedollisesti ja taidollisesti.

Tälle päivää oon ehtinyt tehdä kaksi eri tenttiä (joista toinen meni läpi, toisesta ei vielä tiedä) ja oon keittänyt elämäni ekaa kertaa hernesoppaa. Tottakai se soppa meni vähän perseelleen, sillä mikä ruoka se sellainen on jos ei vähän mee pieleen mun ollessa yks kokeista?

Huominen vielä, niin sitten on tää viikko paketissa koulun osalta. Työharjoittelukin alkaa jo tän kuun lopulla, jännää! Odotan sitä kovasti innolla ja vähän kauhullakin. Mutta tekemällä oppii, kuten eilen opittiin kuuden muun ryhmäläisen kanssa mittaamaan verenpaine manuaalisesti. We nailed it!

Nyt pari palaa suklaata ja si maate. Alkaa väsymys painaa silmiä, sillä stressierkkinä heräsin jo neljältä miettimään tenttikysymyksiä. Ei näin.

Meni sitten koko ehtoo ergonomia-tehtävän parissa, mutta ainakin ny tiiän siitä aiheesta enemmän. Tänään pidettiin myös esitelmä tuki- ja liikuntaelinsairauksista, huh. Mää en viihdy luokan edessä, sillä en kestä huomionkeskipisteenä olemista. (Tosin kuulin kyllä, että olin ollut luonnollinen... mitä se ikinä tarkoittaakaan?)

Huomenna työstän yhden case-tehtävän loppuun. Sen jälkeen voin alkaa opiskelemaan lääkehoidon mahdollisia tenttikysymyksiä. Onneks harjoittelu alkaa ens kuun lopulla, niin ehkä tulee pieni paussi esitelmiin sun muihin tietokonetta vaativiin naputuksiin. Pääsee tekemään hommia oikeassa elämässä eikä vaan lopota pelkkää teoriaa päivästä toiseen. Paitti ny on kyä pakko sanoo, et tää viikko on hauska, koska koulusta puuttuu nuorisopuolen opiskelijat (hiihtoloma) ja tänään päästiin 30 minuuttia aikaisemmin. Kaiken huippuna sain kyydin koulukaveriltani melkein kotiovelle asti. Hän lupas kyyditä mua useamminkin, koska hänen kotimatkansa kulkee meitin töllin ohi. Yritin sanoa, että pyytää reippaasti vaan bensarahaa, niin hyvä etten saanut tilikkaa. Ei kuulemma sellaisia tartte maksaa. Kyä mää viä jossain vaiheessa ujutan hälle rahaa.

Ny nukkumaan, jotta jaksaa aamulla herätä pirteänä uuteen päivään. Huomenna on luvassa lisää esitelmiä, itseasiassa koko viikko käytetään esitelmien pitämiseen. Not bad.

Lääkehoidon tenttikysymykset ja minä pelataan ihan hyvin yhteen, joskin käsi puutui. Opin parhaiten kirjoittamalla ja samalla ajattelemalla asiaa. Mulla on sillain harva pää, etten pelkällä kuuntelulla sisäistä asiaa, mutta kun kirjoitan sen ylös, niin jotain jää mieleen. Tässä aihealueessa on tosi paljon opittavaa eikä ulkoluku auta mitään, noi pitää osata selittää ja tajuta itte. Kuulostaa tyhmältä, mut jotain asioita voi vain opetella ulkoa ja se riittää. Vähän hölmö esimerkki, mutta aakkoset ja kuukaudet opin ala-asteella ulkolukuna.

Haluaisin leipoa laskiaispullia, mutta en uskalla käyttää kaapissa olevia jauhoja. Löysin yks päivä hyvin pienen valkoisen toukan piparkakkupaketista. Hyi saatana. Heti kun mulla on ylimääräistä aikaa, niin tyhjennän kaapin kaikesta avatusta, ostan uudet tuotteet tilalle ja desinfioin kaapin. Kiva jos täällä on syöpäläisiä, yhhh. Viime asunnossa oli niitä superkammottavia ötököitä (joiden nimen unohdin tässä vaiheessa täydellisesti), jotka hilluu kuiva-aineissa. Kuinka monta kertaa inhotuin ja menin kananlihalle, kun näin sellaisen oikein kehittyneen paskapään kävelevän hellan päällä. Kuvottaa vieläkin. Mutta jos tässä asunnossa perusteellinen kaapin peseminen ei auta, niin VVO saa tulla myrkyttämään ne paskat hengiltä.

Sunnuntaina laskin lääkematikkaa serkkuni kanssa. Oli hauska tuokio, vaikka yleensä koen matematiikan puuduttavaks töhertelyks. Nyt ymmärsin sanalliset tehtävät ja sain samalla treenata yksikönmuunnoksia ja roomalaisia numeroita. Pakko olla itserakas, mutta oon tyytyväinen itteeni. Matematiikka on looginen laji, mutta jostain syystä mun logiikka ei ole niin yksinkertaista kuin matikka parhaimmillaan on. En puhu naisten logiikasta, koska tää on mun omaani enkä aina tajua muitten naistenkaan ajatuksenjuoksua.

Ystävänpäivä on näemmä sunnuntaina. Olispa se Jenkkilän tapaan Valentinuksen päivä eli vois hömppäillä oman rakkaansa kanssa. Ja sinkut vois hömppäillä omiaan tai halia ystäviään. Tai sitten koko päivä pois, koska Suomessa on paljon yksinäisiä. Joskus mää olin yks niistä, vaan enää en ole, ja siitä olen kiitollinen.

Oon pattitilanteessa loogisen ajattelukykyni kanssa. Mulle ei aukea lääkelaskujen sanalliset tehtävät, ellei ne ole järkyttävän helppoja. Onneks serkkulikka lupasi auttaa meikäläisen luupäätä tajuamaan. Roomalaiset numerot ja yksikönmuunnokset osaan, mutta mikä helvetti siinä on, että oon näin jääpää muuten matematiikkaan liittyvissä jutuissa? :'D

Eljas on torkuilla ja Eeli pelaa tabletilla. Itse yritin laskea matikkaa, vaikka mieluummin tiskaisin. Elämä on.

Huomenna tulee kuluneeksi neljä vuotta K:n tapaamisesta. Hemmetti, että silloin oli kylmä! Näemmä meitin pakkasrakkaus kestää edelleen. On kestänyt isoja ongelmia (mm. mun työttömyyden ja sairastumisen). Entistä vahvempina yhdessä eteenpäin!

Niin ja hei, huomenna koulun jälkeen alkaa viikonloppu tatskaamisen muodossa. Uuuu!

Yksi sana kuvaa tämän hetkistä olotilaa: toivoton.

Ehkä huomenna on jo parempi fiilis.

Ensimmäinen ryhmätyö odottaa. Aihe on onneks mielenkiintoinen; mun aiheena on nivelrikko. Kiva päästä tutkimaan asiaa, josta en tiiä oikein mitään.

Viikonloppuna juhlittiin poikia, ja tein hemmetin hyvän kakun pojille. Oli kaikenlaista suklaata päällä, kuten myös sisällä. Onnistuin tällä kertaa alusta asti erittäin hyvin. Jeejee. Sunnuntaina käytiin Torronsuon kansallispuistossa paistamassa makkaraa ja katselemassa maisemia lintutornista. Mukana oli Salla, Antti, vanhemmat, K ja pojat mun lisäkseni. Tapahtumarikas viikonloppu jatkui ehtoollakin auton mentyä osittain sököks. Kotimatkasta tuli yllättävän pitkä... Mutta hei, nähtiin sentään neljä peuraa pellolla syömässä. On aina hienoa nähdä villieläimiä.

Odottelen uutta puhelinta. Vanha menee äitille, joten en siis säilö mihkään laatikkoon toimivaa puhelinta. Ja se tatska-aikakin on vasta edessä. Kivoja juttuja luvassa, tykkään!

Aika se näemmä kuluu, vaikkei konetta avaakaan.

Aloitin eilen opiskelut ammattikoulussa. Jospa tällä kertaa lähtisin sieltä vasta valmistuneena, enkä joutuis jättämään opintoja jäähylle erinäisten syitten takia. Ryhmä, johon pääsin, vaikuttaa mukavalta; aikuisia ihmisiä kaikki ja jopa pari miespuolesta opiskelijaakin on läsnä. Arvostan sitä, et miehetkin haluavat hoitaa ihmisiä työkseen. Ens viikolla alkaa vasta kunnon toiminto, koska tää eka viikko on tutustumista kouluun ja sen toimintatapoihin. Odotan innolla, et saan opiskella lääkelaskuja ja laboraatioita, vaikka neulat inhottaa suurelta osin meikäläistä.

Viikonloppuna pidän synttärit - vihdoin ja viimein - lapsilleni. Oon suunnitellut, että Eljas saa jotakin rakennuspalikoita lahjaks. Eeli sai uuden fillarin jo syyskuussa synttärilahjaks, niin se puoli on kunnossa. Ehkä ostan sille jonkin pienen jutun lisäks, koska lahjoja on kiva saada ja avata. Kakunkin oon jo suunnitellut valmiiks. Tulee kunnon suklaakakku, nam!

Varasin itselleni tatuointiajan ens kuun alkuun, jeejee. Ollaan myös ystäväporukan kanssa varaamassa pidennettyä viikonloppumatkaa Puolaan. Tää vuosi tulee olemaan hyvä, sillä kaikkea hyvää on luvassa. Lapsetkin kasvaa, vaikka se tuntuu olevan välillä todella haasteellista, mutta kasvaa ne silti. Tänä vuonna pääsee nuorempikin kouluun, vaikka ajattelenkin jatkuvasti, että se on sellainen äitin vauva. Pitää lopettaa tällainen, tai nolaan Eljaksen 15-vuotiaana sen kavereitten edessä sanomalla sitä pikkuiseks tai äitin vauvaks. Eeli onkin jo sen verran iso, etten jaksa enää edes nostaa poikaa syliin ilman, että selkä paukkuu ja rutisee. Tai ainakin mää koen hankalaks nostaa lasta syliin, joka on alle 40cm lyhyempi kuin mää. Mutta ehkä hankin isommat hauikset, niin nostaminen onnistuu ilman kauheeta ähellystä.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Aikuisten joululoma, päivä 2. Tänään Helsinkiin tapaamaan ystäviä pitkästä aikaa. Mahtavaa, kun on aikaa pyöriä muualla kuin kotona. Jeejee.