IRC-Galleria

Eli sairaalaan menin 4.1. ja 5.1. aamulla laitettiin semmonen hormoonitamppooni, se ei tuntunut saavan muuta aikaan kuin selkäkipua joka lievittyi kävellessä ja muuten liikkuessa. Pari kertaa kävin käyrillä joissa suppareita ei juurikaan ollut. 12 tunnin kuluttua poistin tamppoonin ja seuraavana aamuna oli sitten tarkotus laittaa oksitosiinitippa. Sille ei kuitenkaan sitten tullut tarvetta, koska kello 4 aamulla alko limatulppaa valua ulos ja klo 5 alkoivat supistukset heti säännöllisinä 5 minuutin välein. Vähän ennen kuutta kävin sanomassa hoitajalle, et nyt olis tunnin supistellu 5 minuutin välein ja hän sitten soitti synnytysosastolle, josta tulivat mua hakemaan pyörätuolilla. Sanoin, että mieluummin kávelen. Sitten mut laitettiin käyrille ja suppareita tosiaan oli 5 minuutin välein. Kätilö siinä kysyi, että tarvitsenko kipulääkkeitä ja sanoin, etten tiedä kun asentoa vaihtamalla kipu on ihan siedettävä, mutta makuulla voi olla eri asia. 7.30 sitten kysyin, et voisiko jotain kipulääkettä saada ja kätilö sitten tarkasti tilanteen ja paikat olikin jo 7-8cm auki ja sanoi, ettei enää mitään kipulääkkeitä, vaan epiduraali, jos vaan ehtivät. Samalla sitten soitin Davelle, et nyt pitäs tulla jos haluu nähdä pojan syntymän (kun matkaa sairaalaan väh. 45min). Jonkun aikaa tuosta alkoi tulla semmoinen olo, että nyt olis ponnistettava ja sitten tuli kätilö ja katto paikat ja sanoi, et voitkin sit alkaa jo ponnistamaan. Kysyin, että eikös vesien pitäs eka mennä, mutta sanoi, ettei siellä enää kalvoja tunnu eli kalvot oli sit kai menny rikki huomaamatta. Aloin sitten ponnistamaan ja Davekin tuli jossain vaiheessa ja sitten se käskettiin takas odotushuoneeseen. Suppareita tuli edelleen vain 5 minuutin välein, joten laittoivat oksitosiinitipan niitä nopeuttamaan, mutta ei niitä silti sen useammin tullut eli jatkoin ponnistamista aina kun suppari tuli, välissä nukuin. Sitten vauva oli tarpeeksi alhaalla ja mentiin synnytyssaliin jossa piti mennä sängyltä toiselle, mutta mulla oli selkä niin kipee, että mut piti vetää siihen toiselle "sängylle" (semmonen synnytystuoli/-sänky). Sitten taas ooteltiin suppareita ja kätilö kysyi vähán väliä, etteikö supista ja eikö vieläkään...aika malttamattomia. Sitten saatiinkin jo vauvan pää synnytyskanavaan ja Dave käytiin hakemassa odotushuoneesta. Kätilö sanoi, että vaalee tukkanen vauva tulossa. Sitten päättivät, et eppari pitää leikata ja kuului vaan klip klip klip ja sitten ooteltiin taas supistusta ja sitten jossain vaiheessa saatiin pää esiin. Sitten lääkäri alkoi kaivamaan olkapäitä esiin, joka olikin varmaan kaikista kivuliain hetki, mutta en kovin äänekäs ollu kun koko synnytyksen olin menny äänettömänä vaikka kätilöt käskivät, että ponnista tosi vihasena. Mutta tuossa vaiheessa piti päästää hiljainen auauau. Ja sitten vauva olikin jo rinnan päällä ja vauvan perästä kuului kuinka lapsivedet vihdoin ja viimein tuli. Apgar pisteitä annettiin alussa 7 ja 5 minuutin päästä 9. Painoa pojalla oli synnytyssalin vaa'an mukaan 3540g. Kun poika oltiin punnittu ja sille annettu vähän happea, niin sain sen takaisin rinnalle samalla kun mut tikattiin. Sitten poika annettiin Daven syliin ja mut vietiin toiseen huoneeseen lepäämään pariks tunniks. Vauvaa en saanut pitää kun ei kuulemma ollut tarpeeksi henkilökuntaa ja se vietiin sitten suoraan vauvalaan. Parin tunnin päästä kätilö tuli painamaan kohtua kasaan ja verta tulikin sit kunnolla. Sitten mut vietiin huoneeseen ja sanottiin, että vauva tulee pian. No sitä ei sitten näkynyt ja käytiin vauvalasta kysymässä kun sain luvan nousta ylös ja sanoivat, että vauvalle pitää tehdä testejä (mun rh-:n ja streptokokin takia) ja sitten lastenlääkärin pitää nähdä vauva ja testitulokset ja, että eivät tiedä milloin lastenlääkäri tulee (6.1. on täällá kuin joulupäivä). No vauvan sain sitten vasta seuraavana aamuna klo 9. Sille oltiin vauvalassa annettu tuttipullolla korviketta enkä sitten saanut sitä imemään kunnolla kunnes joskus 4-5:n maissa pyysin, et voisko joku tulla näyttään, et miten se tehdään ja sitten kätilö tuli ja sain kun sainkin pojan imemään, mutta se toi varulta vielä rintakumin, jota sitten käytinkin loppuillan. Yöllä sain uuden huonekaverin (edellinen lähti edellisenä päivänä) ja kätilö kun kävi häntä katsomassa niin samalla katto mun imetystä ja sanoin, et rintakumin kanssa onnistuu hyvin. Se sanoi kuitenkin, et parempi olis ilman ja otti mun tissistä kiinni ja laitto sen vauvan suuhun ja heti alko imemään. Se tuntu jotenkin niin helpolta. Muutamaan kertaan se onnistu multakin, mutta aikaa vievää se oli. Sitten aamulla annettiinkin jo lupa, että saadaan mennä kotiin (8.1.).