IRC-Galleria

Äh. Sattuu taas.

Olen niin hirveästi velkaa hänelle, enkä voi mitenkään maksaa takaisin. Silti, on sen jälkeen tuntunut siltä, kuin hänetkin olisi viety minulta, vaikkei mitään ole tapahtunutkaan.
Kaikki se luottamus, mitä minulla oli, on mennyt.

Olen vihdoin ymmärtänyt, mitä sana "ihminen" tässä tapauksessa merkitsee. Hän ei ole erilainen.

Mitä se minulle tarkoittaa? En tiedä.
En osaa enää ajatella niitä sanoja suoraan minulle osoitetuiksi, sillä minä en ole sen arvoinen, ei, jos minulle nyt annettaisiin mahdollisuus, käyttäytyisin kuin kuka tahansa muukin.
Sitten lähtisin kotiin, antaisin lopultakin olla.

... ei. Minä en menisi ollenkaan.

Kyllä te tiedätte, kenestä puhun.

Se ääni viiltää. Koko tämä yö viiltää, tuntuu siltä ettei ole mitään, missään, että olen niin täydellisesti yksin. Ennen en ollut koskaan yksin, koska minulla oli hänet.

Miten yksi kakara voi viedä minulta kaiken tällä tavoin, suurimmaksi osaksi tekemättä yhtään mitään? Miten minä voin menettää niin paljon omistamatta alkuunkaan palaakaan siitä, mistä niin tiukasti pidän kiinni?

Mutta minä olin niin varma siitä, etten ole yksin, että hän ajattelee minuakin.

Voi että pieni ihminen voi olla niin väärässä.