IRC-Galleria


bellan ajatuksia jatko-osassa uusikuu

-Jacob ansaitsi parempaa-parempaa kuin yhden huoneen rapistuneen remonttikohteen. Minusta ei saisi enää kelvollista vaikka hän sijoittaisi minuun kaikkensa. silti tiesin etten ajaisi häntä tiehensä. olin itsekäs ja tarvitsin häntä liikaa.

-Hänen kasvoilleen syttyi hymy, niin kuin nouseva aurinko sytyttää pilvet hehkuun, ja minun teki mieli nielaista kieleni. Olin tarkoittanut mitä sanoin, mutta olisi ollut parempi valehdella.Totuus oli vääryys, hän joutuisi kärsimään sen vuoksi. Minä pettäisinkin hänet.

-Eikö Edward, suhtautuipa hän kuinka yliolkaisesti tahansa, tahtoisi minun olevan niin onnellinen kuin niissä oloissa pystyin olemaan?Eikö häneltä heruisi edes sen verran lämpöä että hän olisi valmis suomaan sen minulle? Uskoin että heruisi. Ei hän moittisi minua siitä että antaisin ystävälleni Jacobille hitusen siitä rakkaudesta jota hän itse ei halunnut .Sehän oli muutenkin aivan eri asia.
Jake painoi lämpimän poskensa päälakeani vasten. Jos kääntäisin kasvojani-jos painaisin huuleni hänen paljaaseen olkapäähänsä... oli päivän selvää mitä siitä seuraisi. se olisi niin helppoa. mitään selityksiä ei sinä iltana kaivattaisi. mutta pystynkö minä siihen? pettäisinkö harhailevan sydämeni pelastaakseni surkean elämäni?vatsaani pyrähti perhosia kun mietin kääntäisinkö kasvoni. ja silloin , yhtä selvästi kuin olisin joutunut välittömään vaaraan kuulin Edwardin samettisin äänen kuiskaavan korvaani<<onnea sinulle<<.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.