IRC-Galleria

Taivas ajatusten kattona
ja maata jalkojeni alla

Mikäs minun on ollessa
kun minulla on kaikkea
tältä väliltä

krissed^

Näin kaikkein kauneinta
ja joku voisi sanoa
ole onnelinen
olet onnekas
ja silti
juoksisin
jos sydän vain antaisi
sillä tämä ei ole
vähän
tämä on liian paljon
tämä tulee satuttamaan
niin kuin aina
tai jopa enemmän

ehdottomasti enemmän

Kunnes jalat taas toimivat
kunnes minä kykenen pakenemaan
kunnes saan suojamuurit taas valettua
kunnes...

Siihen asti
välillä olen onnekas
välillä onnellinen
lopun aikaa pelkään
Sillä tunnen myös itseni
Olen niin hyvä sulkemaan pois ne,
joista eniten välitän.

ja silti sydän sanoo
- usko, toivo ja rakasta -
ja useasti muistuttaa
ole onnellinen, luota

Haluaisin juosta
jos sydän vain antaisi
Jos todella tahtoisin
Jos en lainkaan luottaisi
Jos en tuntisi

ja lopulta varmaan on pakko

koska
kun sinä pelkäät
ja minä yritän suojella
minä olen se, keneen sattuu

Eivätkä pelkomme ole yhtä
sillä sinä pelkäät minua
ja minä sitä
ettei sinua ole


Kuinka kaikkein kauneimmasta
tulee suurin ikävä?
Tuleeko joskus kaikkein kauneimmasta kaikkein rakkainta?


Krissed^