IRC-Galleria

Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui: -Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! NYT MINÄ KYSYN SINULTA JA SINÄ VASTAAT! Missä sinä olit silloin kun miä laskin maan perustukset? Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, kun aamuntähdet riemuiten karkeloivat, ja Jumalan pojat huusivat iloaan? Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta? Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin. Minä laadin sille lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin tähän asti ei edemmäs, tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja. Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran? Oletko käskenyt aamuruskon paikalleen, niin että se tarttuu kiinni maan liepeisiin ja ravistaa pois kaikki jumalattomat? Aamuruskon syttyessä maa muuttuu kuin savi, joohon painetaan sinetti, kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna. Ne jotka ovat luopuneet Jumalasta, jäävät vaille valoa. Röyhkeän käsivarsi murskataan.- Oletko käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan? Nousivatko eteesi tuonelan portit, saitko nähdä kuoleman varjon ovet? Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten? Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki!- Tunnetko sinä tien valon kotipaikalle, tunnetko paikan jossa pimeys asuu? Sinäkö tuot valon maan ylle, sinäkö opastat sen takaisin majaansa? Totta kai, sinähän tiedät kaiken, sinä synnyit jo ennen niitä, niin suuri on päiviesi luku!- Oletko käynyt paikassa jossa minä säilytän lunta, oletko nähnyt rakeiden varastot? Olen täyttänyt ne adhingon aikoja varten, sodan päiviä, taistelun päivää varten. Tunnetko valon kulkutiet? Mistä nousee polttava itätuuli? Kuka on uurtanut väylän rankkasateille, kuka on avannut tien ukkosen jylinälle? Kuka antaa sateen asumattomaan maahan, autioon maahan jossa ei ole yhtään ihmistä? Kuka ruokkii autiomaan, tyhjän maan, niin että se vehmana viheriöi? Kuka on sateen isä? Kenen pisarat kasteena hedelmöittävät maan? Kenen kohdusta syntyy jää, kenen sylistä taivainen huurre, kun vedet peittyvät kuin kivisen kannen alle, ja syvyyden pinta vetäytyy umpeen?- Osaatko sinä solmia yhteen Seulasten tähdet tai avata Orionin siteet? Osaatko tuoda ajallaan esiin eläinradan tähdet, sinäkö talutat Leijonaa ja sen pentuja? Sinäkö tunnet taivaan säännöt, määräätkö sinä, miten ne vaikuttavat maan päällä? Kantaako äänesi pilviin asti, kutsutko rankkasateen virtaamaan ylitsesi? Sinkoatko sinä salamoita, sanovatko ne sinulle "Tässä olen, käske!"? Kuka on antanut iibis-linnulle viisauden? Kuka on antanut kukolle ymmärryksen? Kuka viisas voi laskea pilvien luvun? Kuka kykenee kumoamaan taivaan vesiruukut, kun maa on valettua metallia ja multa on kovettunut kokkareiksi?- Sinäkö metsästät leijonalle saaliin, sinäkö ruokit sen pennut, kun ne kyyristelevät luolassaan tai odottavat tiheikössä? Sinäkö tuot ruuan korpille, kun sen poikaset huutavat apua Jumalalta ja hyppivät nälkäisinä sinne tänne?............

Herra älä rankaise minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita! Sinun nuolesi ovat tunkeutuneet minuun, sinun kätesi ovat painaneet minut maahan. Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa, koska sinä olet minuun vihastunut. Pahojen tekojeni tähden eivät jäseneni saa rauhaa. Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa. Minun haavani märkivät ja löyhkäävät-se on mielettömien syytä. Olen painunut kumaraan, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan minä kuljen surusta synkkänä. Lanteeni ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa. Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta. Herra sinä tiedät mitä minä kaipaan, huokaukseni ovat tulleet sinun korviisi. Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu. Ystäväni ja naapurini karttavat minua, onnettomuuteni tähden omaiseni pysyvät loitolla. Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja. Vihamieheni suunnittelevat pahaa ja syytävät uhkauksiaan, he punovat kavalia juonia kaiken aikaan. Minä olen kuin kuuro, en kuule mitään, olen kuin mykkä-en suutani avaa. Minä en enää mitään ymmärrä, en voi sanoa sanaakaan vastaan, Herra sinun apuasi minä odotan. Herra minun Jumalani, sinä vastaat minulle. Minä pyydän: älä anna vihamiesteni iloita, älä anna heidän ilkkua, kun jalkani horjuu! Minä olen luhistumisen partaalla, tuskani ei hellitä hetkeksikään. Minä tunnustan rikkomukseni, olen murheellinen syntieni tähden. Mutta vihamieheni ovat voimissaan, monet vihaavat minua ilman syytä. He palkitsevat hyvän pahalla, syyttävät minua, vaikka olen tahtonut heille hyvää. Herra älä hylkää minua! Jumalani älä ole niin kaukana! Riennä auttamaan, Herra minun pelastajani

Poikani, jos olet toisen puolesta mennyt takuuseen, lyönyt kättä vieraan kanssa, jos omat puheesi ovat kietoneet sinut verkkoonsa, lupauksesi vanginneet sinut ansaan, vieneet sinut vieraan ihmisen käsiin, tee silloin näin, poikani, jotta pelastuisit. Mee ja vetoa häneen, ahdista häntä pyynnöilläsi, älä suo silmillesi unta äläkä luomillesi lepoa. Pelasta itsesi niinkuin pakeneva gaselli, kuin lintu, joka väistää pyyntimiehen paulan. Mene laiskuri , muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi. Ei sillä ole käskijää, ei herraa eikä hallitsijaa, ja silti se kerää kesällä ruokansa ja täyttää varastonsa korjuun aikaan. Kuinka kauan sinä, laiskuri, makaat, milloin havahdut unestasi? Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki, niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niinkuin röyhkeä kulkuri. Kelvoton se ihminen, läpeensä paha, joka kaikkialla kiroilee, joka iskee silmää, tönäisee jalkaa, antaa sormillaan salaisen merkin. Kavalasti hän punoo juoniaan, ehtimiseen hän on riitoja rakentamassa. Siksi hän saa äkillisen lopun, hetkessä hän musertuu, eikä apua tule. Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä: ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, sydäntä joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja jotka rientävät rikoksen teille, väärää todistajaa ja vilpin puhujaa, ja ihmistä joka yllyttää veljen veljeä vastaan. Poikani pidä mielessäsi isäsi käskyt, älä väheksy äitisi opetusta. Ripusta ne kaulaasi, pidä niitä aina sydäntäsi vasten. Kun kuljet ne ovat oppaanasi, kun nukut ne pitävät vartiota, ja kun heräät, ne puhuvat sinulle. Käsky on lamppu, opetus on valo, kuri ja kasvatus on elämän tie. Ne varjelevat sinua pahalta naiselta, vieraan naisen liukkaalta kieleltä. Älä eksy hänen kauneutensa lumoihin, älä mene ansaan, kun hän katsoo. Portto pyytää vain leivän hinnan, mutta toisen miehen vaimo vie sinulta hengen. Voiko kukaan pitää sylissään hehkuvia kekäleitä, ilman että vaatteet syttyvät tuleen? Voiko kukaan kävellä tulisilla hiilillä ilman että jalat kärventyvät? Samoin käy sen joka lähestyy toisen vaimoa, joka toisen vaimoon kajoaa, on saava rangaistuksensa. Halveksitaanhan sitäkin, joka nälissään varastaa vain saadakseen syödä vatsansa täyteen, kiinnijäätyään hän joutuu maksamaan seitsenkertaisesti, antamaan kaiken minkä omistaa. Mieletön on siis se mies joka viettelee toisen vaimon- niin tekee vain se joka ei hengestään piittaa. Häntä odottaa raippa ja pilkka, lähtemätön on hänen häpeänsä. Sillä mustasukkaisen miehen raivo ei laannu, ei hän tunne sääliä, kun koston aika tulee, ei lepy, vaikka häntä lepytettäisi, ei lauhdu, vaikka häntä kuinka lahjoisi.

Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: "Sinä olet Samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?" Jeesus vastasi:"Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa." Juutalaiset sanoivat hänelle:"Nyt asia on selvä, sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot"joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa??"-Sinäkö muka olet suurempi, kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?"- Jeesus vastasi:"Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin että en tunne, olisin valehtelija, niinkuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi."- Juutalaiset sanoivat hänelle:"Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!"- Jeesus vastasi:"Totisesti, totisesti, jo ennen kuin Abraham syntyi- minä olin." Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, mutta Jeesus poistui heidän näkyvistään ja lähti temppelistä.

"Aamuöiseen sateeseen, kuljen markka kourassain, raskas paino rinnassain, tuskin tiedän missä oon, ja miksi kaipaan häntä niin. Aamuöiseen sateeseen, eikä paikkaa minne meen. Mietin miksi karkasin, huumeet, viinan valitsin, nyt jo huomaan virheen tein, tahdon sinut vierellein. Valuu vettä virtanaan, kylmä tunne ahdistaa. Koetan hetkeks torkahtaa, painan pääni nurmeen maan. Nousisin taas jatkamaan, se vain on liian vaikeaa. Näen kädet siniset, tunnen kuolon tuoksuineen. Nyt rakkaan huomaan saapuvan, lämmön tuo hän mukanaan, jäämme kahden paikalleen, aamuöiseen sateeseen."

Jumala yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni, ja turvani, en minä suuresti horju. Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri? He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämmessänsä. Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani, en minä horju. Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala. Turvatkaa häneen joka aika, te kansa, vuodattakaa hänen eteensä sydämmenne. Jumala on meidän turvamme. Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset, kaikki he nousevat vaa`assa ylös, köykäisempänä kuin tuulenhenkäys. Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan laittako toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö. Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut, väkevyys on Jumalan. Ja sinun, Herra, on armo, sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan:" katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kanssansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa, ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt". Ja valtaistuimella istuva sanoi:" Katso uudeksi minä teen kaikki ". Ja hän sanoi:"Kirjoita sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet". Ja hän sanoi minulle:"Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle vettä elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijan osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa, tämä on toinen kuolema"............

Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä kalliimpi. Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä. Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee. Hän on kauppiaan laivojen kaltainen, leipänsä hän noutaa kaukaa. Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä. Hän voimallansa vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään. Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä. Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan. Hän valmistaa itsellensä peitteitä, hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa. Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa. Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaille toimittaa. Vallalla ja kunnialla hän on vatettettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle. Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus. Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö. Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa, hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä". Pettävä on sulous, kauneus katoavainen, ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää! Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsä häntä porteissa ylistäköön.

While been trained, the student is to be active and dynamic in every way. But in actual combat, his mind must be calm and not at all disturbed. He must feel as if nothing critical is happening. When he advances, his steps should be light and secure, his eyes not fixed and glaring insanely at the enemy. His behavior should not be in any way different from his everyday behavior, no change taking place in his expression, nothing betraying the fact that he is engaged in mortal combat.

To know oneself is to study oneself in action with another person.