IRC-Galleria

Opiskelen musiikkia. Olenhan sen parissa puuhannut jokseenkin koko ikäni, mutta nyt hamuan siitä itselleni ammattia. Vasta nyt konservatorioajalla olen kunnolla huomannut, kuinka villi ja epämääräinen ala tämä useimpien kahdeksasta-neljään työskentelevien ja muiden samanluontoista työtä tekevien mielissä on. Luovista ammateista yleensäkin on tietysti kaikenlaisia romantisoituja mielikuvia, mutta kyllä musiikkialalta löytynevät villeimmät. Rupesin tässä eräänä päivänä huvikseni kirjaamaan ylös, mitä kaikkea olen elämäni varrella saanut kuulla laulamiseen, soittamiseen ja yleensäkin alaan liittyen. Osa lohkaisuista on läheisten ja muiden puoliummikkojen mielipiteitä, osa laajalti omaksuttuja stereotypioita, osa vilpittömän hämmentyneitä kysymyksiä. Anyway -kokosin letkautusten helmet ja vähän omaa pohdintaani ja selvitystä perään.

1. "Eijei, pirunkeuhkot minä sulle ostan!" (kansankieltä taitamattomille: pirunkeuhkot=haitari)
- isoisäni tyrmäävä kommentti musiikkiluokkieni aikaisen soitinvalintani (klarinetti) johdosta. Hänelle haitarihumppa oli tietenkin ainoata oikeaa musiikkia. Ukin idea jäi toteuttamatta, mikä tietysti tänä päivänä vähän harmittaa. Kyseessähän on mitä ilmeikkäin ja upein soitin.

2. "No heitä se laulamine helevettiin."
- naapuri, vanhempieni kollega ja perheystävä kommentoi peruskouluaikaisten harrastuksieni paljoutta. Niinpä. Joillekin ihmisille se on juuri noin simppeliä: senkun heivaat yhden aktiviteetin pois elämästäsi, on enemmän aikaa muille.

3. "Sulla on varmaan absoluuttinen sävelkorva."
- Usealta taholta silloin tällöin tipahteleva kommentti, joka saa yleensä vähän painostavan olon aikaan. Ikäänkuin olisi selityksen velkaa siitä, miksi kuulee mitä kuulee. On se tarkka, muttei absoluuttinen. Ja vaikka olisikin, sama se. Melodiat jäävät nopeammin päähän ja ovat keskimääräistä helpommin toistettavissa. Ominaisuus, jota voi toki myös harjaannuttaa hyvin pitkälle -kuka hyvänsä.

4. "Pääsetkö sää yhtä korkeelle ku Tarja Turunen?"
- Mitähän tuohonkin nyt sanoisi..Ehkäpä pääsen, mutten osaa tuottaa ääntä samalla tavoin. Ymmärtäähän sen - voimakasta ja korkeaa soundia on helppo pitää hyvä-äänisenä. Minäkin pidän. Iloksemme klassisen musiikin ohella lukuisat muut musiikkityylit ovat olemassa, joten lauluäänessäkin voidaan antaa arvoa myös lukemattomille muille asioille, kuten sille hämärälle käsitteelle nimeltä persoonallisuus. [Ilmaukseni ei toki ollut piikittelyä klassisen musiikin edustajia kohtaan, vaan kuvasi ylipäätään ihmisten sekavaa käsitystä sen suhteen, mikä musiikissa on tärkeää.]

5. "Onko se siis ihan oikea ammatti?"
- Niin...Kaipa se sitten on toisille ihmeellistä, että on olemassa joku alan opintokokonaisuus, josta valmistuu kuin mistä tahansa koulusta. Sillä erotuksena tietenkin, että muusikkous ei valmistu ikinä.

6. "Onko teiän oppilaitoksessa semmoisia, josta voisi joskus tulla menestyviä eturivin artisteja?"
- Voi hyvänen aika. Aivan kuin kysyisi, voiko ammattioppilaitoksen metallisepästä valmistuttuaan tulla vaikkapa sarananmyynnin monopolimiljoonabisneksen vetäjä! Mahdoton ennustaa ja miksi pitäisi? Kysymys on -kuten elämässä yleensä- siitä, mitä haluaa ja mihin suuntaan lähtee ideoitaan panostamaan. Kaikki eivät halua julkista ja näkyvää uraa, mutta maine ja kunnia ovat ihmisten mielissä syvään juurtuneet määritelmät menestyksestä.

7. "Ai, ootko sä kokenu jotain haasteellistaki siellä koulussa?"
- No en tietenkään, senkus sormiani napsauttelen..(huoh) Sitähän se on, että kun pääsee taidealan kouluun, on heti joku ihme virtuoosi. Musiikillinen lahjakkuuskaan ei ole yksi ja sama, vaan jokaisella on yksilöllisiä kykyjä ja vahvuuksia osa-alueittain. Monet yllättyisivät, jos tietäisivät millaista askartelua ja paskartelua perustaitojen äärellä tämänkin alan oppiminen on -kuten nyt vaikka sillä aiemmin mainitulla metallisepällä. Seppäkään ei ole seppä syntyessään. Jos joku on hyvä vähän kaikessa, se tarkoittaa sitä, että jotkut osa-alueet ovat hänellä luonnostaan vahvoja ja toisia hän on harjoittanut - ja paljon.

8. "Pitäisikö tästä jotain maksaa? Eihän taidehommaa rahasta tehdä, teistähän on mukava soittaa."
-yleinen asennevamma, joka kaipaa kipeästi muutosta. Eihän mitään hommaa tehdä yksin rahasta. Intohimoammateissa kyseinen halveksunta vain osuu kipeämmin ammatinharjoittajan sieluun. On kai vain jostain kumman syystä rikos, että nauttii työstään eikä kutsumusammatista ole samanlaista 'oikeutta' saada palkkaa. Lähes kaikki musiikkimateriaali on mutkan kautta ladattavissa netistä ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi. Tällöin ihmiset unohtavat helposti, että näilläkin tuotoksilla on tekijä.

9. "No, onko sulle nyt joku sanonu, että susta tulee stara?"
- Ei ole. Toivottavasti ei sanokaan. Tämä levoton kysyjä tosin on itse hamunnut joskus teininä taiteelliselle alalle, vaan ei kokenut tuolloin sitä omakseen. Ehkäpä hän peilatessaan meitä kahta tunsi pienen piston sydämessään siitä hyvästä, ettei ammoin uskonut itseensä ihan riittävästi..Toivon sydämestäni, että hän vielä jonain päivänä kokeilee siipiään uudelleen.


Kaikkein ihmeellisintä tässä kai on se, ettei koko hommassa mitään ihmeellistä ole ollutkaan. Paitsi Bach ja Mozart. ;)

" 15.12.07 10:30 <hippu86> tomi on kyl yks vitun perkeleen prinsessa "


Hitto..Mistä ne kaikki sen tietää ??

Villisti leiskuvat revontulet yötaivaalla keskellä kesää, vaikuttava musiikki, oravien leikki pihamaalla, hyvä kirja, puhutteleva kuva (todellinen tai kuvitelma), avaruus (käsitteenä sekä fyysisenä tilana) tai intuitiivisen, lähes telepaattisen yhteyden saavuttava keskustelu. Esimerkkejä on loputtomiin ja hitto kuinka latteaa onkaan listata niitä. Se on sitä kun mielessä räppänät aukeaa, valo tulvii sisälle ja ajatus matkaa valonnopeudella kunnes putoaa itse itsensä kärryiltä.

Haltioitumisen kokemuksella on tapana tulla varoittamatta, siksikin se osuu suoraan sieluun ja vie jalat alta. Unenomainen välähdys, joka menee ohi mutta joskus jättää kokijaansa ikuisen jäljen.
Mistä ihmeestä kumpuaakin kyseinen kokemus yhtäkkisen jumalaisen kauneuden havaitsemisesta. Miten hiivatissa se silmän, korvan ja kaikenlaisen kinesteettisen energian välittämä hermoimpulssi oikein muuttuu tietoisuudessa kokonaisvaltaiseksi elämykseksi?
Vaikka koenkin tekniikan mahtisaavutukset monesti yhtenä luovuuden näivettäjistä, sellaisella hetkellä totisesti toivoisi jotain ajatuksia tallentavaa laitetta. Kuitenkin niistä uskomattomista fiiliksistä jää mieleen vain rippeet, siitä kun haluaisi kaikki palaset taskuunsa niin, että sitä taikapalasta voisi silloin tällöin pidellä kämmenellään, ihmetellä ja tutkiskella kuin haurasta pikkuesinettä.
Kenties uskonnollinen herääminen on juuri tätä; Sokaistutaan tavalla, jota ei pystytä selittämään, sitten vain höpistään neuvottomana jostain jumalasta, ikuisuudesta ja sensellaisesta. Ja mikä tuskastumisen hetki on se, kun herää unesta ja kaikelle tälle ei löydy sanoja! Ajatuksen ketju katkeaa kielititieteen kiemuroihin. Tahtoisihan sitä evankelistan lailla välittää jollekulle sen mitä itsekin koki. Ei valistaakseen vaan antaakseen elämyksen eteenpäin. heh..joukkohysteria.. Mutta ei kai siihen kokemiseen täydellisesti toinen pysty samaistumaan jos ei ole paikalla. Ainakaan täysin. Ehkä.

Huikeaa, missäs olinkaan..no onneksi uusia tällaisia tulee aina silloin tällöin <3

"Elämä on kirja -opiskele sitä

Elämä on kauneus -jumaloi sitä

Elämä on mahdollisuus -ota se vastaan

Elämä on suru -mene sen yli

Elämä on unelma -toteuta se

Elämä on laulu -laula se

Elämä on rakkaus -nauti siitä

Elämä on seikkailu -uskalla tehdä se

Elämä on lupaus -täytä se

Elämä on onni -kokeile sitä

Elämä on matka -lähde sille"


äiti Teresa (tai kuka hyvänsä)