30.12. 04:00
Sisäministeri Anne Holmlund poliisin tekniikkakeskuksen avajaisissa viime tammikuussa.
Kuva: ES-ARKISTO
SUOMESSA oli 7 591 poliisia vuonna 2007. Jokaista sataatuhatta kansalaista palveli keskimäärin 145 poliisia.
Vielä vuonna 2002 luku oli 160.
Valtionhallinnossa on kova paine edelleen vähentää poliiseja. Pahimmillaan sataatuhatta asukasta kohti olisi vuonna 2011 vain noin 140 poliisia.
Ehkä suomalaisista on tullut niin lainkuuliaisia, että poliiseja tarvitaan yhä vähemmän?
Näin ei ole. Murhia tehdään yhtä paljon kuin ennenkin. Vuonna 1980 Suomessa tehtiin 111 murhaa ja tappoa. Vuonna 2007 luku oli 127. Selvästi ovat lisääntyneet pahoinpitelyt, joita 1980 oli 14 000, mutta 2007 jo 35 000.
Mutta ehkä poliisista on tullut niin tehokas, että entistä pienempi joukko selvittää yhä suuremman rikosmäärän?
Ei selvitä. Vuonna 1980 poliisi selvitti kaikki murhat ja tapoistakin 96 prosenttia. Vuonna 2007 murhista selvisi enää 72 ja tapoista 84 prosenttia. Myös pahoinpitelyjen selvitysprosentti on vähentynyt. Vuonna 1980 jäi selvittämättä joka kymmenes pahoinpitely. Nyt joka neljäs pahoinpitelijä pujahtaa kuin koira veräjästä.
Varkauksien määrä on meidän vuosisadallamme vähentynyt ja selvitysprosentti noussut. Tilanne on silti huonompi kuin vuonna 1980. Silloin omaisuusrikoksistakin selvitettiin yli puolet. Nyt selvitetään 40 prosenttia.
VIRKAMIEHET ja poliitikot perustelevat poliisien vähentämistä valtionhallinnon tuottavuusohjelmalla. Tuottavuuden näköjään ajatellaan paranevan, kun absoluuttinen henkilömäärä ja menot pienenevät. Vain näin voi tulkita idean vähentää poliiseja.
Tulkinta on yksinkertainen ja suosittu, mutta vie harhaan. Taloustieteessä tuottavuus tarkoittaa tuotoksen suhdetta tuotantopanoksiin. Se on suhteellinen, ei absoluuttinen luku.
Yhdistyneiden kansakuntien tilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2002 sataatuhatta asukasta kohti 160 poliisia, Japanissa 182.
Murhia ja tappoja tehdään Suomessa 2,8 kappaletta sataatuhatta asukasta kohti, Japanissa 0,5 eli viisi kertaa vähemmän. Japanissa poliiseja on vähän enemmän kuin Suomessa, mutta henkirikosmäärän suhde poliisimäärään on selvästi pienempi.
Poliisilaitoksen paisuttaminen ei tietenkään automaattisesti vähennä rikollisuutta. Venäjällä on brittiläisen tutkimusyhtiön Economist Intelligence Unitin arvion mukaan 600-800 miliisiä sataatuhatta asukasta kohti. Henkirikostiheys on YK:n mukaan yli kaksikymmentä per satatuhatta asukasta. Venäjällä poliiseja on ainakin neljä kertaa tiheämmässä, mutta murhia tehdään silti seitsemän kertaa yleisemmin kuin meillä.
KANSALAISTEN turvallisuus ja oikeusturva riippuvat siis monesta muustakin seikasta kuin poliisien määrästä. Yksi vaikuttava tekijä on poliisityön laatu. Suuri, mutta huonosti palkattu ja korruptoitunut poliisi muodostuu itse uhkaksi oikeusturvalle.
Pieni poliisilaitos voi rappeutua yhtä hyvin kuin suurikin. Poliisivaltio ei ole valtio, jossa on paljon poliiseja, vaan valtio, jossa poliisilla on suhteettoman suuret valtuudet.
Suomessa resurssien pienuutta yritetään korvata lisäämällä valtuuksia. On esimerkiksi ehdotettu sormenjälkien ottamista kaikilta kansalaisilta. Nyt jäljet otetaan vain rikoksista epäillyiltä. Täydellinen rekisteri tarkoittaisi, että jokaista ruvetaan epäilemään varmuuden vuoksi.
Varmasti täydellinen sormenjälkirekisteri auttaisi ratkaisemaan joitakin rikoksia, mutta kriitikkojen mielestä haitat ovat hyötyjä suuremmat. Esimerkiksi tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on vastustanut hanketta.
Electronic Frontier Finland EFFI, joka on keskittynyt puolustamaan yksityisyyttä ja sähköisiä kansalaisoikeuksia, on muistuttanut, että rekisterit voivat vuotaa, kuten esimerkiksi Britanniassa on tapahtunut. Sormenjälkeä ei myöskään voi väärinkäytösten sattuessa vaihtaa.
On osoitettu, että sormenjälki on helppo väärentää. Saksassa tietokoneharrastajien yhteisö Chaos Computer Club julkisti viime keväänä tuhansia kopioita sisäministeri Wolfgang Schäublen sormenjäljestä. Jäljen tekijät saivat virvoitusjuomalasista, jota ministeri oli käyttänyt erään paneelikeskustelun aikana. Klubi halusi todistaa, miten yksinkertaista on siepata sormenjälki. Rikolliset voivat esimerkiksi jättää jälkeensä kopioituja jälkiä, jolloin syyttömät joutuvat kärsimään.
HYVÄN POLIISIN valtuudet ovat pakosta rajoitettuja. Rajoitukset on korvattava jollakin muulla. Poliiseja on oltava kohtuullinen määrä. Heidän pitää olla kunnolla koulutettuja ja kelvollisesti palkattuja. Heillä on oltava nykyaikainen tekninen välineistö, mikä myös maksaa.
Marraskuussa poliisi kertoi paljastaneensa suunnitelman uudesta kouluiskusta. Pitkälle valmisteltu rikoshanke löytyi tehostetussa nettiseurannassa. Tämän kaltainen rikossuunnitelmien tunnistaminen ja tekojen ennaltaehkäisy vaatii sekä määrällisesti että laadullisesti hyviä resursseja.
Hyvä poliisi tulee absoluuttisilla euromäärillä mitattuna kalliiksi, mutta panoksia on verrattava siihen, mitä rikollisuus ja heikko oikeusturva viime kädessä maksavat.
Varmasti kaikkein kalleimmaksi tulee poliisiton poliisivaltio. Pahin tilanne syntyy, jos poliiseja on vähän ja heille maksetaan vähän, mutta heillä on laajat valtuudet. STT
Kirjoittaja on turkulainen tiedetoimittaja.
