IRC-Galleria

Marraskuisena lauantaina 2008 lähdin klo 23 aikoihin kotoani kohti junapysäkkiä, kohteena baarikeikka Helsingin keskustassa. Matkaa pysäkille on melkotasan kilometri. Liikkeellä ei näkynyt muita kulkijoita. Parin sadan metrin jälkeen kuulin takaani juoksevan otuksen huohotuksen ja askeleet, käännyin ja huomasin koiran pysähtyvän juoksusta noin kolmen metrin päähän taakseni. Arvioin kyseessä olleen keskikokoisen urossaksanpaimenkoiran. Sillä ilmeisesti iski päälle vartiointi- tms. vietti, ja luuli minua uhkatekijäksi asuinalueellani (kymmenkunta rivi- ja luhtitaloa) kotikyläni "keskustan" suuntaan johtavan oikopolun melko huonosti valaistussa kohdassa. Koira pysähtyi ja jäi haukkumaan. Seuraavan 300 metrin matkan etenimme vuorotahtiin, kävelin 10 - 20 metriä ja pysähdyin tai katsoin kävellessä olkani yli mitä takana tapahtui. Koira pysähteli ja hölkkäsi aina saavuttaen minua, haisteli kenkieni jättämiä jalanjälkiä kuivalla asfaltilla (ei lunta maassa, pakkasta ehkä 1 aste), kääntyessäni pysähtyi ja alkoi haukkua. Etäisyytenä säilyi minimissään 10 metriä. Koiria tunnen sen verran, että kyseessä taisi olla "mene pois!" -haukkutyyli, eli se ehkä toteutti em. vartiointiviettiään. Sivutieltä isommalle tielle kääntyessäni tuon n. 300 metrin jälkeen koira ei enää jatkanut seuraamista, vaan jäi haukkumaan risteykseen. Heti 50 metrin jälkeen pysäytin vastaani tulleet puolenkymmentä n. 12-vuotiasta poikaa, jotka olivat menossa suoraan risteystä kohti. Yksi heistä oli liikkeellä polkupyörällä, ja ehti ennen pysähtymistään lamaantuneena aika lähelle koiraa josta hain hänet takaisin 15 metrin päähän jääneeseen seurueeseensa. Ohjeistin pojat käyttämään kiertotietä, joka taisi olla heille tuttu. En tunnistanut koiraa mihinkään tiettyyn perheeseen tai taloon, alueeni on aika koiravaltaista ja erirotuisia koiria olen nähnyt ulkoilutettavan ainakin 10 eri perheessä. Mietin pitäisikö tästä tehdä rikosilmoitus tai ilmoitus esim. taloni isännöitsijälle, mutta lopulta en tehnyt asialle mitään. Ehdin junaan johon olin pyrkimässä ja ajoissa keikkapaikalle.

Kävelin rauhassa eteenpäin, tarkkailin mitä koira tekee, ja varoin ärsyttämästä sitä pysähtymällä pitkäksi aikaa, juoksemalla pakoon, tekemällä itse hyökkäysliikkeitä, katsomalla tuijottaen suoraan silmiin tai näyttämällä hampaitani irvistelemällä tai muutoinkaan. Kävelin omaan tahtiini eteenpäin, puristelin hansikkaitani syvemmälle käsiini ja tarkkailin tuleeko jotain vakavaa tapahtumaan. Olin matkalla yksin, eli tuossa tilanteessa jouduin huolehtimaan vain itsestäni. Päälläni oli ohutvuorinen takki ja sen alla 1 pitkähihainen paita. Housuissa oli 2 vaatekerrosta. Vasta junassa huomasin miten tyynesti olin hoitanut tilanteen, ja miten erilailla olisin toiminut ehkä puoli vuotta sitten. Vielä tuolloin olisin todennäköisesti mennyt paniikkiin: Ollessani n. 11-vuotias naapurustoni aggressiivinen saksanpaimenkoirauros hyökkäsi kimppuuni. Olin saapunut nopeasti ja yllättäen kotipihaansa, jossa se ilmeisesti puolustautumistarkoituksessa syöksyi talon avoimesta ovesta n. 5 metrin matkan pureutuen kiinni käsivarteeni. Koiran emäntä oli ovella muutaman sekunnin päästä, ja käskytti koiran takaisin sisään. Tarttumisen lisäksi se ehti vain haukahtaa (noin 40 cm päässä naamastani, olin kaatunut selälleni ja suojasin päätäni nostamalla käsivarren eteeni johon koira kävi kiinni) pari kertaa. Purema (4:n hampaan puremahaava 2 vaatekerroksen läpi) ei ollut kovin paha, mutta 11-v pikkukundin mielestä aivan riittävän paha, muistan olleeni varma että se oli nyt tässä, nyt minulta lähtee henki! Tiesin tuon koirayksilön historian, se oli mm. purrut omia perheenjäseniään useita kertoja. Jostain syystä sitä edelleen pidettiin lemmikkinä, eikä esim. oltu viety eläinlääkärille piikitettäväksi. En muista käytettiinkö minua hyökkäyksen jälkeen esim. jäykkäkouristusrokotuksessa tai edes lääkärissä. Tämän tapahtuman jälkeen olen aina jonkin verran kammoksunut keskikokoa isompia koiria, ja varsinkin samaa rotua olevia eli saksanpaimenkoiria. Tarinan opetus?

Vaikeistakin tapahtumista voi päästä yli. Se vain saattaa viedä jonkin verran aikaa, joskus hyvinkin pitkään.

Taas seuraavan sattumanvaraisen koirakohtaamisen aikana tiedän että saatan selvitä siitä ihan hyvin. Jos koira käy kiinni, niin sille ei siinä vaiheessa voi enää mitään. Muutoin tykkään koirista esimerkiksi enemmän kuin kissoista, ja ehkä "jossain vaiheessa" selvittelen voisinko itsekin hankkia koiran täydentämään toistaiseksi yhden hengen kokoisena säilynyttä perhettäni.