IRC-Galleria

se on omituista, ku on aikoja jolloin kuuntelee monta päivää putkeen jonkun yhtyeen erittäin hienoa, tarkkaa, erilaisuutta täynnä olevaa mielenkiintoista levyä. hehkuttaa sitä levyä ja pändiä koko ajan, uu mikä artisti.
sit huomaakin muutaman kuukauden päästä, että ei hitto en oo pitkään aikaan kuunnellu!
mulle kävi niin nyt tänään, äsken, kymmenen minuuttia sitten home juniorin kanssa. kuuntelin sitä kesällä syksyllä talvella, mutten keväällä. JA olin niiden keikalla viime kesänä!!! löysin home juniorin tollasen hauskan pikkuklipin naamakirjasta ja tajusin et hitto, miten en oo pitkään aikaan kuunnellu hj:tä?! no, nyt sitten playerissa soi brown couches ja home juniorin blogista sain tietoo uudesta levystä, joka on pakko hankkia sitten kun se valmistuu uunista.
sekin on hassua, miten ajattelee että plaaah en mä nyt enää mitään blink 182 kuuntele hyhhy teinivuodet meni jo. mut sit ku alkaa kuuntelee, ni tuleeki vitsi kivat jutut mieleen eikä se pändi ookkaa enää nii paska mitä hetki sit luuli.
sekin on hienoa, miten löytää uutta musiikkia joka päivä. uusia yhtyeitä, jotka saa mut pysähtyy kuuntelemaan silkasta mielenkiinnosta, ihanista lyriikoista ja upeista melodioista.

ainiin tänään mua nauratti ihan kamalasti koko iltapäivä! enkä yhtään tiedä miksi. nauratti vain. se oli ihanaa!
meillä oli niiiiin kiva musikaalitunti ja sit tiesin miks mua nauratti koko loppupäivä.

pitäis lakkaa kynnet. 74