Mulla on vaan ihan järkyttävä ikävä. Ja siihen sekoittuu taas kerran kamalan paljon katkeruutta ja inhoa, pettymystä itseensä. Kysymyksiä, vastauksia, ristiriitoja, valheita, totuuksia, väärinkäsityksiä... Ja kaikki vain omassa mielessäni. Onko siitä osakaan totta ulospäin?
Alusta alkaen annoin itselleni väkisin luvan vetäytyä itsesäälin, kietoutua syvälle luomiini ongelmiin ja eristää hapensaanti kokonaan. Miksi ihmeessä koitan kietoutua tiukasti ikävään kun voisin vain jatkaa siitä mihin jäin aikaisemmin?
Kaikki yhtä kuitenkin, ei se poista sitä tosiasiaa, että olen aivan järjettömän surullinen.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 23.12.
- [Ei aihetta] 06.08.
- [Ei aihetta] 20.03.
- Perhe on PARAS 12.06.
- I buy my crack, my smack, my bitch right... 25.02.
- [Ei aihetta] 08.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Palaneenkäryä ja Antti Tuiskua: mikä m... 30.01.
- Baby It's new age 20.01.
- But in the end it's still so lonely 19.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (2)
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (9)
- ▶ 2009 (321)
-
▼
2008 (378)
- ▶ joulukuu 2008 (17)
- ▶ marraskuu 2008 (9)
- ▶ lokakuu 2008 (28)
- ▶ syyskuu 2008 (33)
- ▶ elokuu 2008 (30)
- ▶ heinäkuu 2008 (39)
- ▶ kesäkuu 2008 (34)
- ▶ toukokuu 2008 (57)
- ▶ huhtikuu 2008 (24)
- ▶ maaliskuu 2008 (38)
- ▶ helmikuu 2008 (28)
- ▶ tammikuu 2008 (41)
- ▶ 2007 (246)
- ▶ 2006 (35)