IRC-Galleria

Löysin jotain kaunista. Tekstin, jonka kirjoitin Huntista 24.10.2006, kun pelkäsin menettäväni sen.
Rakastan sinua, Huntti. <3

- - -

Kirjoitettu 24.10.2006.

"Vai itkenkö yksinkertaisesti sitä, että pelkään kuitenkin joutuvani luopumaan siitä hevosesta, ja se on mulle niin rakas. Sen kanssa on ollut niin paljon: retkiä auringossa, sateessa, ukkosessa, pakkasessa. Ilon hetkiä, itkun hetkiä. Oivalluksen hetkiä, onnistumisen hetkiä. Ei, en luovu siitä. Teen mitä vain jotta voin saada pitää sen lähelläni ja jotta voin ratsastaa sillä niin kauan kuin sillä ylipäätään pystyy ratsastamaan ja olla sen kanssa niin kauan kunnes se kuolee. *itkee*"

Elämän tarkoitus on rakastaa.

- - -

En koskaan lakannut rakastamasta sinua.
Jos en rakastaisi sinua
en itkisi näin.

- - -

Kaikkein rohkein teko elämässä
on uskaltaa rakastaa.

Mottonani on pitkään ollut, että unelmat on tehty toteutettaviksi. Eilen toteutin yhden suurimmista unelmistani. Haaveen, joka on seurannut minua lapsesta asti. Ostin hevosen. Enkä mitä tahansa hevosta, vaan maailman parhaan hevosen. Ainakin minun maailmani parhaan hevosen. Hevosen, jota olen jo vuosia rakastanut ja jonka kanssa tahdon elää: 1991 syntyneen suomenhevosruuna Huntin. Monien vaikeuksien ja itkujen jälkeen Huntti on vihdoin minun. <3

Tein tänään Huntin kanssa pitkän maastolenkin. Kävelimme metsässä, ja kun tulimme aukealle, jossa olemme usein käyneet ja jossa olen usein pysähtynyt rukoilemaan, itkin. Kaikki epäily, pelko ja huoli siitä, sujuuko kaikki varmasti hevoseni kanssa hyvin, murtui kun sain kokea olevani hevoseni kanssa Jumalan silmien alla, Jumalan hoidossa. Kirjoitin tilanteesta myöhemmin runon.

- - -

Keskellä lintujen ilolaulua
Auringon valaisevassa syleilyssä
silitän kullanruskeaa kaulaasi ja itken.
Itken Jumalan uskollisuutta
suuruutta ja hyvyyttä.
Kun olet antanut jotain näin kaunista
totta kai pidät meistä myös huolen.

Kiitos.

LUOPUMISTA (Kirj. 10.5.2007)

Elämä on luopumista
silmistä, jotka katsovat rakastaen
lämmöstä, jonka tunnen lähelläsi
oikeudesta pitää sinut aina luonani.

On päästettävä irti
nauravista kasvoista
ujoista hymyistä
laulutuokiosta bilsan tunnilla
vallattomista kortinpelaajista
viehättävistä persoonista.

Elämä tuo eteen uusia kohtaamisia
rakastettavia tuttavuuksia
ilon välähdyksiä.

Silti jätät tyhjän paikan.


Kukaan ei voi viedä rakkauttani.

Syyssateella metsässä on kaunista
keltaista, ruskeaa, punaista
hiljaista
jopa luonnottoman hiljaista
ukkosen jälkeen linnutkaan eivät laula.

Liian kaunis potkittavaksi


Potkin kiviä turhautuneena
syytellen itseäni riittämättömyydestäni
ujoudestani, välinpitämättömyydestäni
huonosta englannin taidosta ja rakkaudettomuudestani.
Siitä etten osaa avata suutani oikeaan aikaan.

Potkaistuani toista kiveä pysähdyn.
Kivi on liian kaunis potkittavaksi.
Poimin sen käteeni ja otan mukaan.
Lopetan potkimisen.

Olen liian kaunis potkittavaksi.

Tehtävänanto:
Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Merkitsen haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Ostan kymmenillä euroilla kaupoista tarroja, usein enemmän vaihtureiksi kuin itselleni, ja kinuan lapsilta vaihtelussa heiltä kaikista hienoimmat ja rakkaat tarrat (joista osan saisin ostettua kaupastakin).

2. Aina joskus on ihan pakko kiivetä puuhun. Kun sellainen olo tulee, ei ole väliä onko puu maalla vai kaupungissa ja näkeekö joku. Usein paremmin kyllä kehtaa kiivetä jos on samanhenkinen kaveri mukana.

3. Luen ja tutkin kaiken postiluukusta tulevan ensin läpi ennen kuin osaan heittää sen pois. Mainoksetkin useimmiten, mutta varsinkin ilmaisjakelulehdet. Siksi meillä on kotona pari isoa pahvilaatikollista ilmaisjakelulehtiä odottamassa käsittelyäni. Vanhimmat niistä on 2004 syksyltä (silloin muutimme tähän nykyiseen asuntoomme). Olen nimittäin todella huono lukemaan lehtiä, koskaan en saa aikaiseksi ja kaikki jää lukematta.

4. Pysähdyn aina kaupoissa lukemaan iltalehtien otsikot ja kannet ja joskus aikakauslehtienkin kannet pysyäkseni perillä ajankohtaisista asioista ja tyydyttääkseni uteliaisuuttani. Juuri koskaan en tällaisia lehtiä osta.

5. Hahmotan menneisyyttäni aina sen perusteella, kenen kanssa olen kulloinkin seurustellut tai ketä tapaillut. "Sen oli pakko olla vuosi se ja se, koska silloin olin juuri tutustunut siihen ja siihen ja..."

Haastan:

Ecryth
tiger_
kissanainen-81
holkku
tvv

Metsässä

Hiljaisuus.
Lumiset oksat ympärillämme.
Avoin taivas.
Vain minä ja sinä.
Vapaus.
Kukaan ei katso meitä.
Kukaan ei voi arvostella.
Kiitos Jeesus metsästä.
Hain metsästä rauhan.
Kiitos valtava, rakas Jumala
metsän Luoja:
käsissäsi on kaikki, koko elämä.
Kyllä Sinä voit pitää minustakin huolta.

(Kävin siis hevosen kanssa illalla metsässä. Runo syntyi 17.2. klo 18:30.)