IRC-Galleria

Ou jea! Kerranki sain aikaseks ottaa kuvia miusta ja kultusta :D päätin nyt jotai turhaa tänne kirjotella (tuskin tätä kuitenkaan kukaan lukee) koti on taas sekasin ku sikolätti mut iteppähän täällä elän xD lukioonki pitäis vaivautuu.. jos joskus haluun olla muutakin ku tylsä käskyläinen! Työ syö ihmistä... mut sit pitää aina ottaa kaikki takas viikonloppusin :D okei..ei nyt oikein jutuu luista mut koetan nyt alkaa purkamaan kaikkee turhaa pääni sisältä ainakin sillon tällön!

jee! vihdoinkin työssäoppiminen loppu! <3
ja sit takas koululle '_' hmm..kumpikohan oli pahempi: kokoaikainen stessi vai yltiömäinen kyllästyminen?

ampuminen on kivaa ^^ isä otti mut mukaan lauantaina ampumaradalle. sain kokeilla meiän kaikkii aseita^^ paras on siltikin kyllä pienoiskivääri<3 sit joku sano mulle et mun pitäis mennä armeijaan '_' outo tyyppi...

pitäis varmaa mennä tekee jotain "järkevää" nyt kun kerta on vapaapäivä^^

tuntuu niin tyhjältä....

siltä ku ei olis enää mitään mistä iloita, mitä surra tai rakastaa...
elämä menee omalla painollaan ilman minkäänlaista kiinnostusta sitä kohtaan...
itsetuho ei ole päällimmäisenä mielessä...
mikä on? tai olisi?
päällimmäinen tuntemus on yksinäisyys. ja olo että on tullu hylätyks...
ei ole mitään pysyvää...mitään mihin turvautua...kaikki vaihtuu. juuri kun on löytämässä paikkansa silmänräpäys ja kaikki tuttu ja turvallinen on poissa...

siispä kysynkin usein itseltäni:
kuka olen?
mikä on tarkoitukseni ja syyni tavoitella sitä?

vastauksen löydän varmaankin jonakinpäivänä...
silloin kun löydän sen syyn olla täällä...

Surullinen...

1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.