IRC-Galleria

Miten jostain noin pienestä voi kuukaudessa tulla niin tärkeä, että oma elämä tuntuu pysähtyvän kun pieneen sattuu?

Jaloa ei pystytty leikkaamaan vielä tänään, huomenna sitten. Kaikki muu elämä on nyt lähipäiviltä peruttu (no tallille yritän mennä heti kun tilanne sallii), nyt eletään hetki ihan vaan Jalon ehdoilla. Viime yön valvoin lattialla sen vieressä, ja ensi yö menee vielä samalla lailla - on yritettävä pitää se mahdollisimman liikkumatta (tosi helppoa tuon adhd:n kanssa...!) Sydämestä riipaisi joka kerran kun se yritti liikkua ja huusi surkeana. Tänään Jalo on kuitenkin ollut käsittämättömän reipas, hereillä ollessa ei malttais pysyä hetkeäkään paikallaan, heiluttaa iloisena häntäänsä ja haluaisi kovasti leikkiä! Tänään kun menin sitä lääkäristä hakemaan, se oli aivan sekaisin ilosta ja nyt vaan hulluna touhottaa ja pussailee ja pureskelee mua:) On se sitkeä sissi, mun pieni rakas vauva-reppana <3

Toivotaan onnea ja jaksamista yöhön ja huomiseen...