IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

Masennus.Maanantai 29.12.2008 18:56

Tahtoisin leijua pois.
Kevyesti ja vaivattomasti.
Hiljaa niin ettei kukaan kuule.
Eivät ne huomaisi kuitenkaan, vaikka haihtuisin savuna ilmaan.
Ehkä ne ihmettelisivät minne katosin, mutta jatkaisivat eteenpäin.
Ehkä miettien miksi tässä kävi näin.

-medusa-

SIKARÄBBI (:Maanantai 29.12.2008 18:46

MIEHET OVAT SIKOJA, EIVÄTKÄ SIKSI SIEDÄ NAISTEN VIKOJA.
NAISET SIIVOO, KOKKAA JA ANTAA.
MIEHET PASKOO, LÖHÖÖ JA OTTAA KAIKEN MINKÄ SAA.

SILTI NAISET RAKASTAA SIKOJAAN.
SIAT VOISIVAT VAIN MIETTIÄ ENEMMÄN OMIA VIKOJAAN.

-HILKKA-

Siskoilleni <3 Maanantai 29.12.2008 18:39


Olemme kulkeneet samaa matkaa, välillä eri teitä ja eksyen.
Olemme olleet liikaa erossa.
Kaikesta huolimatta rakkautemme on yhä elossa.
Ei anneta sen koskaan sammua, sillä ilman teitä alan ontua.
ilman teitä on kuin minulta vietäisiin puoli sydäntä.
Rakastan teitä ja toivon että kuljemme tiemme loppuun käsikädessä.

-Maria-

Ystävälle joka menetti lapsensa.Sunnuntai 06.04.2008 22:46


Huudan, miksi taas käy näin?
Ei kuulu vastausta.
Nostan nyrkkini taivasta päin.

Miksi laitat alulle etkä anna kasvaa.
Puhallat heti pois vaikka annat elämän alkaa.

Hän oli jo täällä.
Äiti kantoi lasta kohdussaan,
isä vaali poikaansa ajatuksissaan,
sisko leikki veljen kanssa haaveissaan.
He kaikki rakastivat pienokaista sydämessään.
Hän ei tullutkaan.

Ilo muuttui suruksi, rakkaus vaihtui tuskaksi.

Itken, nostan katseeni taivasta päin.
Ihan kuin silloin lapsena,
rukoilin kotiini rauhaa ja sain lisää sotaa.
Uskoni haihtui mitä enemmän pahuutta näin.

Olen oppinut kauheimpien tuskien kasvattavan minua,
en silti haluaisi nähdä kun ne runtelevat sinua.

Lempeästi mieleeni hiipii kysymys,
onko meidän tiedettävä kaiken tarkoitus?

Lasken nyrkkini alas ja luovutan.
Taivaaseen lohtua pyytäen kurkotan.
Muistan että uskon pitää säilyä tapahtui mitä vaan,
ilman uskoa en selviä ainakaan.

Ehkä meidän ei kuulu ymmärtää miksi.
Ehkä tuska muuttuu voimaksi.
Emmekä menekkään kokonaan rikki.
Ehkä tämä ei hajota vaan yhdistää.
Ja joskus saamme vastauksen jota emme osanneet odottaa.

Eteenpäin pääsemiseksi ei voi katkeroitua.
Helpotus tulee kun voin hyväksyä ettei ole selkeää vastausta.

Tärkeää on kuunnella elämää joka tuskankin läpi vie eteenpäin.

-medu-

YSTÄVÄNPÄIVÄSunnuntai 17.02.2008 22:53

Ihmisiä tulee ja menee, eikä mua kiinnosta mitä ne tekee.
Mutta sä tulit sieluuni sisälle, enkä halua sua sieltä ulkosalle.
Jää sinne ja ole sydämeni päällä, yhdessä selviämme jopa myrsky säällä.
-MEDUSA-
1. Kun lähden kotoa pois tarkistan usein monta kertaa että ovi on kunnolla kiinni. Samoin on kahvinkeittimen kanssa.

2. Kun kuuntelen kannettavalla musaa kovaa niin saatan helposti vahingossa laulaa ääneen, yleisilläkin paikoilla kun olen uppoutunut musiikkiin enkä tajuu muusta mitään.

3. Itsekseen naureskelu, esim. bussissa kun mieleen tulee joku hauska juttu niin huomaamattani saatan naurahtaa muutamankin kerran ennenku tajuun että ihmiset tuijottaa.

4. Ripsien nypläys sillon kun mulla on paljon ripsarii ja katon telkkarii tai jotain. (ystäväni sanoi tän kohdan, on ihmetellyt tapaani)

5. Toisten ihmisten ajatusten ja tunteiden luteilu, ihan kun oisin muka joku meedio joka tietää mitä toinen tuntee ilman että sanoo mitään. Saatan myös käyttäytyä sen perusteella että oon päättäny että toinen tuntee tai ajattelee tietyllä tavalla.

Ps. Omituisten otusten kerho!!!
- Vanhemmat »