IRC-Galleria

Mietin tänää kelle soittaisin ja valitsin sun numeron luettelosta, koska sä tuut toimeen kaikkien kaa. Sä piristäisit mua ja saisit nauramaan.
Hymyilin ajatuksissani, olin kävelemäs töihin kassissa neljä pulloo espanjalaist (halpaa) valkkaria. Aurinko paisto ja katupöly sai silmät vuotamaa.

Tajusin taas että oot kuollu vasta, ku huomasin et sun nimen jälkee oliki "Limpun faija Niko".

Haluaisin kertoo sulle miltä musta tuntuu. Miten sä oot lamauttanu mut yhtäkkiä toimintakyvyttömäks fleguks pyyhkimällä kaikki meidän suunnitelmat tulevista sekoiluista ja matkoista ja elämästä.

En oo tehny mitään viimepäivinä. Mietin mitä sanoisin sun siunaustilaisuudessa, koska suurin osa niistä ihmisistä ei varmasti tiedä kuka mä oon, saati tunne mua. Sun sukulaisia, koulukavereita, muita läheisiä. Mitään pahaa mulla ei oo susta sanottavaa, sä et ikinä satuttanu mua. Paitsi nyt.

En tiedä mitä sanoa siellä tai muistotilaisuudessa, vaikken ikinä oo jääny sanattomaks. Ongelma on siinä, et sun täyty pukeutua punaseen mun hautajaisissa ja sanoa jotain aitoa muttei imelää.

Ongelma on siinä, että mun piti kuolla ennen sua ja siihen ei ole mitään ratkasua.

Haluisin limppu elää sunki puolesta, tai siis vihdoinki ottaa elämästä kii ja katkasta tää vuosien alamäki tai pikemminki vapaapudotus.