IRC-Galleria

on tylsää. spammaan blogiin. what else is new?


ei mut siis, ei nukuttanu viime yönä ja aloin ekaks kelaamaan mun ihmissuhteita kautta aikojen. eka sana mikä mul niist tulee mieleen on "muutos" ......... tosi hilpeetä?

mut aloin sit miettii sitä, et miten aina nykyhetkessä kaikista elämän... kiintopisteistä? tai jostai, kuitenki--- nii ajattelee et niiden ei haluis koskaan muuttuvan. että haluis pysyä aina kiinni niissä. esim ystävät, tyttö/poikaystävät, fandomit, harrastukset...

ja sit ku ne asiat on just niitä, mitkä ruukaa muuttua sit kuitenkin.

"it's called life."

tiiän, tiiän. mut tavallaan oon tajunnu et miten pelottavaa se silleen on.

--- oon selittäny mun fandomeista varmaa jo epäterveellisen määrän, joten otetaa esimerkiks nyt ne ihmissuhteet. tarkemmi sanottuna, seurustelusuhteet.

tiiätte toki sen forever yours -tunteen.......... mä en oo seurustellu ku neljästi, joten mul ei oo varmaa kauheena varaa puhua täst aiheesta, mut kyl tässäki on ehtiny jotai tajuta. se mitä mä nyt yritän korostaa, on se --- omien tunteiden muuttuminen. seurustelun alkuvaihees tuntuu aina siltä, ettei haluis erota ikinä, ei pärjäis ilman sitä toista ihmistä. sitä ei osaa ees ajatella, et ne tunteet vois joskus muuttua; se tuntuu melkei naurettavalta ajatukselta et joskus vois vaan lakkaa rakastamasta. ehkä se on sit naiiviutta, tai jotai.

ja tietenki tää kuvio lopulta päätyy aina siihen, et tajuaa ettei enää rakastakaa sitä toista. hetko, pikakelaus --- mihin vittuun ne tunteet katos melkei huomaamatta? miten vitussa muutuin tälleen, vaik viikko/kuukaus/vuos sitte ajatuski oli naurettava?

joskus sen tajuu nopeemmin, joskus hitaammin. yleensä molemmat osapuolet huomaa sen. mulla ei oo koskaan käyny silleen et toi ois tullu vaan sille toiselle --- siitä taas en oo varma, et onko se joskus tullu pelkästään mulle. luulen, ettei.

erotaan, päädytää uusiin parisuhteisiin --- ja kuvio alkaa alusta.

selitinkö nyt tarpeeks selvästi, mikä mua pelottaa?

muillaki elämän osa-alueilla; tosi monesti aattelee ettei haluis muuttuu joltai tietylt osalt mut... sit jossai vaihees vaa tajuaa olevansa erilainen. pelottavaa on se, et ku oikeesti muuttuu nii se "uusi minä" --- sitä ei haittaa se muutos. ok vedetäänpä ne fandomit nyt sittenki mukaan... __nyt mua haittaa helvetisti ajatus siitä etten joskus tykkäis kat-tunista tällee ko tykkään nyt. mut faktahan on--- sit ku se aika tulee, ni ei se mua enää sitten haittaa.

joko tajuatte mun pointin? ja kyllä, noi on verrattavissa XD en yritä puhuu seurustelusuhteista tai fandomeista sillään, koitan vaa selittää sitä muutoksenpelkoo, sitä muutosta.

noi oli vaan kaks esimerkkii tosi lukuisista asioista.

kommentit on btw arvostettuja, ois kiva tietää tajuaako mun selityksistä ylipäätää mitään, vai pitäskö suosiolla jättää nää vähääkää... syvällisemmät..... merkinnät välii. ok tosi syvällist, mut u know.

</hallitsematon avautuminen>


ps, tiedoksi nykyiselle tyttöystävälleni: okei, selitin tosta kaavasta --- mut uskoisin et oot tarpeeks fiksu tajuamaan etten mä oo tässä suhteessa asenteella "no kuitenki käy tolleen" ......... kukaan ei oo sanonu et kolmesti toistunu kaava toistuis neljättä kertaa. totta, kukaan ei oo myöskää sanonu ettei toistuis--- mut en usko sen olevan murheeks tai stressiks riittävä asia nyt >D


pps, sanoakseni jotain täysin epäoleennaista: olin taas tuol tuol tuol ja tää on jo toine kerta ku joku kysyy jotai mun kynsistä ja luulee niit feikeiks... EI NE NIIN PITKÄT OO JA NE FAILAA.
+ autokeskustelut rlz, vittuku meen yksin seuraaval kerral, en voi huudattaa tolle musaa :(