IRC-Galleria

Aika on edennyt ongelmat eivät ole muuttuneet,
Kauan on elämästä tarkoitukset puuttuneet.
Mielialalääkkeillä yritän huomiseen jaksaa,
Niidenkin voimalla elämä on pelkkää paskaa.
Viimeviikolla taas kontrollin menetin ja hajotin,
Itseni kaiken arvokkaan turmelemaan pakotin.
Pitäisikö ulkoilu lopettaa ja täysin erakoitua,
Ei siitä mitään pahempaakaan voisi koitua.
Vuosiin en ole mitään aikaiseksi saanut,
Vuosia olen tuskani kanssa sohvalla maannut.
Itsekkään en tarkkaan ymmärrä mistä kaikki johtuu,
Tahtoisin kutistua ja kaivautua takaisin lämpöiseen kohtuun.
En tosin ole ainoa jolle tämä kaikki on vaikeaa,
Suomalaiseen kulttuuriin taitaa kuulua että kaiken pitää
olla masentavaa ja haikeaa.
Untakaan en saa ja sekös vituttaa,
Serotoonipitoisuudet mielenterveyttäni tahallaan kiduttaa.
Ihmiset jotka ei näitä ymmärrä yrittävät töihin minut saada,
Eihän tällä psyykkeellä pirukaan töitä raada.
Aikoinaan kävin sisällä miettimään mitä tehdä vai tekisikö mitään,
Siksi varmaan ajatus itsemurhasta alkoi takaraivossani itämään.
Onko näillä perusteilla pokkaa edes itsemurhaa tehdä,
Hyppäämisen jälkeen voisin olla lähes ehjä.
Tekemistä kun ei ole tuollaisia asioita vain miettii,
Päätyykö rumanaamani taivaaseen vai helvettiin?
Antaako masennukselle ja ahdistukselle vallan ja luovuttaa,
Siinä sitten suoli tyhjänä ruumisauton kuljettajaa tuohduttaa...