IRC-Galleria

minullahan ei ole menneisyyttä,
ei tulevaisuutta,
on vain tämä yksinäinen hetki.

Aika on edennyt ongelmat eivät ole muuttuneet,
Kauan on elämästä tarkoitukset puuttuneet.
Mielialalääkkeillä yritän huomiseen jaksaa,
Niidenkin voimalla elämä on pelkkää paskaa.
Viimeviikolla taas kontrollin menetin ja hajotin,
Itseni kaiken arvokkaan turmelemaan pakotin.
Pitäisikö ulkoilu lopettaa ja täysin erakoitua,
Ei siitä mitään pahempaakaan voisi koitua.
Vuosiin en ole mitään aikaiseksi saanut,
Vuosia olen tuskani kanssa sohvalla maannut.
Itsekkään en tarkkaan ymmärrä mistä kaikki johtuu,
Tahtoisin kutistua ja kaivautua takaisin lämpöiseen kohtuun.
En tosin ole ainoa jolle tämä kaikki on vaikeaa,
Suomalaiseen kulttuuriin taitaa kuulua että kaiken pitää
olla masentavaa ja haikeaa.
Untakaan en saa ja sekös vituttaa,
Serotoonipitoisuudet mielenterveyttäni tahallaan kiduttaa.
Ihmiset jotka ei näitä ymmärrä yrittävät töihin minut saada,
Eihän tällä psyykkeellä pirukaan töitä raada.
Aikoinaan kävin sisällä miettimään mitä tehdä vai tekisikö mitään,
Siksi varmaan ajatus itsemurhasta alkoi takaraivossani itämään.
Onko näillä perusteilla pokkaa edes itsemurhaa tehdä,
Hyppäämisen jälkeen voisin olla lähes ehjä.
Tekemistä kun ei ole tuollaisia asioita vain miettii,
Päätyykö rumanaamani taivaaseen vai helvettiin?
Antaako masennukselle ja ahdistukselle vallan ja luovuttaa,
Siinä sitten suoli tyhjänä ruumisauton kuljettajaa tuohduttaa...

http://thelawnmower.info/images/tattoo.jpg

Pitäiskö pistää? =)

huomenta päivää päivää päivää !=) Onkohan tänään hyvä päivä, no ei..O.o


epätietoisuudessa pitää oottaa
touko-kesäkuuhun että tietää pääseekö sitä sinne Sodankylään kouluun vai eieiei niin että voi pers reikä !

MURR >:/

Pystyisinpä omaa unelmaa elään.
Mutta se on liian vaikea toteuttaa.<:/

Dodi..En osta ennää tästä lähin tupakkaa..eli ostolakko! =) Passiivinen tupakointi ei haittaa kunhan pääsen siitä polttoliikkeestä eroon =P

Tee tämä yhdestä ystävästä.

Oletko sinä se täydellinen Ystävä hänelle?
-En ole varma.Ainaki olen pitäny sen puolta

Oletko aina paikalla kun hän tarvitsee sinua?
-Yleensä olen joo.

Täyttyykö sydämmesi ilosta, kun näet hänet?
-Kyllä.

Kirkastuuko päiväsi, kun hänelle tapahtuu jotain iloista?
-Tietenki=)

Oletko hänen rinnalla, vaikka se ei olisi paras vaihtoehtosi?
-Kyllämooses< 3

Etkö häpeäisi häntä, vaikka hän olisi tehnyt jotain väärin?
-EN!

Puolustatko häntä, kun hän on heikoimmillaan?
-Kyllä !

Jäätkö kaipaamaan häntä, kun hän lähtee pois?
-tosi tosi tosi toosi paljon ! <3

Tarkoititko tosissasi kaikkia mitä edellisiin kysymyksiin vastasit?
- KYLLÄ !

Huudan ikävääni pimeässä.
Kaipaan kosketustas sileää.
Haluan käpertyy lähelles,
laittaa käden kädelles.
Antasin sulle suukon,
joka tän tuskan voittais!

Voisinko joskus edes hetkeksi vain pysähtyä ja olla edes hetken
paikoillani?

voisinko edes joskus olla minä?

miksi on niin vaikeaa jaksaa olla ja miksi pitää aina yrittää ja
kantaa jotain taakkaa?

miksi minun aina pitää kantaa jotain taakkaa ja ottaa kaikki niin
vakavasti?

miksi en voi olla onnellinen toisten puolesta, miksi minun pitää aina
olla niin mustasukkainen jos joku toinen on löytäny onnen vaan minä en?

enkö voisi antaa olla ja lakata etsimästä sitä oikeaa?

miksi helvetissä olen vain kaikille joku vitun ystävä joka vaan
kuuntelee toisten ongelmia, ketä kiinnostaa minä?

kuka kysyy kuinka minä voin ja mitä minä haluan?

voisinko edes joskus olla itsekin onnellinen ilman yksinäisyyttä?

kakki vaan häviää ympäriltäni ja olen taas yksin.

mitä oikein olen tehnyt?

silloin olen vain ollut oma itseni ilman mitään esteitä!

miksi kukaan ei voi tajuta sitä?

voisinko edes joskus vain lähteä sanomatta kenellekään mitään?

kadota jonnekin ja katsoa kaukaa kaipaako kukaan minua?

silloin tietäisin olenko oikeasti minä vain jotain jonka voi unohtaa
jonnekin ja ottaa taas käyttöön kun sitä tarvitaan.

en jaksa olla enää esine joka lojuu nurkassa.

haluan olla jollekin jotain muutakin.

haluan että minusta välitetään ja haluan olla joku tärkeä jollekin.

mutta miksi se on niin vaikeaa?

miksi en voi löytää itselleni sitä onnea jonka muut ovat löytäneet?

olinko silloin onnellinen kun minulla oli joku jota rakastin? olin
mutta miksi tein päätöksen että menetin hänet?

nyt kadun sitä mutta turhaan en voi saada sitä enää takaisin ja sen
takia saan kärsiä yksinäisyydestä enkä saa enää osakseni onnea, jota niin kovasti kaipaan.

mutta eikö meistä jokainen kaipaa onnea?

eikö se ole asia jota oikeasti etsimme elämässä, eikö se ole elämän tarkoitus?

mutta miksi juuri minä?

miksi miksi miksi…

en enää jaksa olla yksin ja onneton.

entä mikä siinä on jos löydän jonkun niin tärkeän ja ihanan ja olen
sitä samaa myös hänelle, miksi sitten emme voi olla muuta kuin
ystäviä? miksi joskus sanoin että se on ok? jos en pysty elämään ilman
sitä ihmistä eikä se ilman minua? miksi emme uskalla yrittää elää
yhdessä? mikä siinä oikein on? miksi? ja sinä sanoit että et halua
menettää minua ystävänä, ethän sinä menettäisikään vaan olisin sinun
oma kokonaan. jos siitä ei mitään tulisi emme menettäisi toisistamme
kuin osan, jos sitäkään. ei elämän niissä asioissa ole niin paljoa
menetettävää. vai onko?