IRC-Galleria

Jassulta pöllin :D Eli...
1. Listaa asioita 10 eri ihmisille, joita haluat sanoa, mutta et koskaan tule sanomaan.
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne.

1. Sinä... Oot mulle tärkeintä maailmassa. Oot aina ollu mun esikuva ja tuut aina olemaan, vaikka sä et sen niin haluaiskaan menevän. Mä en halua että sä koskaan jäät yksin. Sulla on liikaa liian suuria ajatuksia, noin pienelle ihmiselle. Mutta onneks, vaikka sä ehkä pelkäätkin sitä, sun ei tarvii koskaan olla yksin. Sama mitä tyhmyyksiä keksit niin aina me kaikki ollaan sun tukena ja turvana. Suojelemassa kylmältä maailmalta :) Sä ehkä kohta lähdet liian kauas. Tavallaan mä toivon sitä, koska tiedän sen olevan hyvä ratkasu sulle, mutta tavallaan mä suren sitä jo valmiiks. Haluaisin olla aina niin pienen matkan päässä susta, että voin tulla sun luo pakoon. Vaikka voinhan mä nytkin, tulevaisuudessa täytyy ehkä vaan olla vähän suurempi paha että jaksan vaivautua ;)

2. Kukaan, jonka haluaisin ymmärtävän, ei ymmärrä miten tärkeä oot mulle. Et varmaan ees sinä.. Ehkä se tuntuu oudolta, että näin "vähällä" tutustumiselta susta on tullu niin tärkeä, eihän me kuitenkaan olla tunnettukaan ku n. vuosi ja kolme kuukautta, juu, kyllä mäkin muistan :D Jotenkin vaan oot vähän ku pikkusisko, joka on tukena ja turvana, mutta jota haluaa myös suojella kaikelta pahalta. Onneks mä oon nyt saanut sen pikkusiskon, jota mä en oo aiemmin saanut :)
Ps. Sun täytyy joskus tulla tänne tai mun sinne. Sen on tapahduttava ennemmin tai myöhemmin ;)

3. Ahaa, leidiseni. Me ei varmaan koskaan päästä eroon toisistamme, vaikka haluttaiskin :> Ei toki sen puoleen että haluaisin. Tietyllä tapaa me ollaan tosi erilaisia, mutta kuitenkin ihan prikulleen samaa kaavaa. Mä en halua koskaan nähdä sitä päivää, ku me erotaan välimatkallisesti. Ehkä mä murrun ja räjäytän itseni. Tai sitten me vaan jatketaan samaa rataa, viikonloput hunningolla ja viikot kännykkä kourassa txt:aillen. Tuntemattomat on meidän tiet. Totuus vaan nyt on se, että rakastan sua älyttömästi ja en voi koskaan luopua susta.

4. Ahaa, minun kauniin kaunis naiseni.. Mun on jotenkin vaikea päästä sun pään sisälle. En juuri koskaan tiedä mitä sä ajattelet. Ehkä sä et haluakaan mun tietävän..? En tiedä haluanko mäkään. Joskus tulee niin pelottavaa juttua, että haluaisin vaan sanoa jotain, mikä sais sut lopettamaan. Kuitenkaan en (melkeen) koskaan sano.. Joku niissä kai on kuuntelemisen arvosta :D Sanottava kuitenkin on että mulle voit tulla puhumaan, jos jotain puhumisen arvosta on. Sä oot mulle liian tärkeä ja muistakin, että koskaan en halua päästää susta irti, enkä aiokaan.

5. No niin, meidän herttanen sekopää. En oo koskaan tavannut ihmistä, joka saa mut yhtä pettämättömästi paremmalle tuulelle. Jossei tahallisesti niin sitten tahattomasti. Ei sunkaan pään sisälle pahemmin meikäläisellä asiaa oo, mutta sen mä tiedän olevan ihan vaan paremmaks mun omalle psyykkeelle, joten en sinne haluakaan ;> Sä oot jotenkin niin hyvä ihminen.. Liian hyvä mulle, jos oikeen tramaattiseks mennään. Sä oot jotenkin eri maailmasta. Musta tuntuu, että sä tiedät tarkkaan mitä sä haluat tehdä, ja sitten vaan teet. Samaan aikaan mä hortoilen jossain, tietämättä yhtään mitä mä haluan ja mihin mä pystyn. Tiedän että sulle tulee helevetin hyvä elämä miehines ja lapsines ja koirines ja kissoines. Vaikka mä en samanlaiseen virheettömyyteen ehkä pystykään, niin lupaan että me ollaan yhteydessä. Oot mulle ylirakas ja haluaisin myös osata näyttää sen, mä kuitenkin tyydyn vaan hortoilemaan...

6. Sitten... Sut mä haluan aina pitää. Mekään ei olla kovin kauaa tunnettu. Mun mielestä liian vähän aikaa. Kai me vähän niinku pelastettiin toisemme... Nykyään nähdään ihan liian vähän ja osasyy tähän oon varmasti minä. Ei muka riitä aikaa. Tiedän että pitäis riittää, mutta jostain syystä oon vaan liian uupunut tekemään koskaan mitään, siitä mä oon tosi pahoillani. Mun pitäis yrittää enemmän, kun kerran haluan pitää sut lähellä, niin lähellä ku oltiin viime vuonna tähän aikaan. Joskus mä vien sut Amerikkaan, minne sun veri vaikuttaa vetävän :) Oot ylikaunis ihminen, jota mä rakastan vitusti.

7. Sut mä oon tuntenut ihan tiitiäisestä asti. Tai mä tunsin sun sillon tiitiäisenä. Sä ajauduit yhtäkkiä hirmu kauas. Me molemmat tiedetään syy siihen, enkä mä ala sitä tässä pohtimaan. Kuitenkin mä mietin sua usein. Oltiinhan me ala-asteen ajan ku paita ja peppu. Aina pahuuksia tekemässä kaikkialla minne vaan kerittiin. Sillon oltiin "bestiksii" nyt ehkä moikataan jos tavataan. Surullista, mutta totta. Ja kun mä sua jostain kauempaa katson, niin mä voin huomata muutoksen. Sä et oo enää sellanen ku olit ennen. Vaikka en väitäkään että itse en olis yhtään muuttunu. Mutta jotenkin se on surullista, miten sä oot hiljanen ja hymyilet sillon tällön haikeasti. Liian harvoin mä nään sitä naurua ja pilkettä silmäkulmassa, minkä ennen pystyin näkemään millon vaan.. Ehkä mä vielä joskus otan härkää sarvista ja raahaan itseni sun eteen sanomaan sen mitä mun pitäis sulle sanoa: "Olit mulle helvetin tärkeä ja toivoisin että oot vieläkin." Tosi iso ikävä.

8. Sutkin mä oon tuntenut kaaaauan. Välillä ollaan oltu läheisempiä ku toisinaan, mutta tässä silti vielä vaan ollaan. Jotenkin sä oot ollu aina osana mun elämää. Aina jossain pään sisällä kiljuu sun pieni ääni (joo kyllä :D): "Ei ei Mirka, älä tee noin!" mutta enhän minä sitä kuuntele. Me ollaan kans jotenkin erilaisia. Niinhän se on pienestä asti ollu: Mä hölmöilen ja sä yrität peitellä jälkiä tai ainakin pysyä itse turvassa ;) Ikään en oo sua kunnolla pystynyt typeryyksiini vetämään. Jatkossakin tuun yrittämään, sen mä tiedän, mutta ehkä on parempi jos pysyt vaan tiukkana.. Rakastan sua ja tuut todennäkösesti aina olemaan se piipittävä ääni mun takaraivossa, mun epäonneks ;D

9. No sanoisinko että elämäni tärkein ihminen. Sä jaksat aina olla tukemassa, sama miten typerään jamaan oon itseni saanu. Toisaalta mun käy sua sääliks. Sä olisit ansainnut niin paljon parempaa, mitä sulla on koskaan ollu tai mitä sulla nyt on. Se miten paljon sä oot joutunut menettämään saa mut ihmetyksiin: "Miten tuo ihminen voi jaksaa?" Mä en ikinä sano sulle miten tärkeä oot, vaikka tiedän että mun pitäis. Ehkä sä jotenkin saat tän käsiis ja löydät itsesi tästä kirjotuksesta. Kuitenkin oot tärkein ihminen koko tässä pienessä maailmassa. Haluaisin pyytää sua olemaan aina mun lähellä potkimassa mua eteen päin. Ehkä se kuitenkin on liian paljon pyydetty. Silti, mä rakastan sua.

10. Kovasti vaikeaa... Sä oot mulle liian kaukainen. Kuitenkin oot aina ollut mun elämässä ja tuut myös olemaan kauan. Eikä se mua haittaa, se on tärkeää. Me ollaan tosi erilaiset. En tiedä miten se on edes mahdollista. Totta kai autetaan toisiamme aina kun toinen sitä tarvii. Mutta jotenkin... En tiedä, me vaan ollaan mun mielestä liian kaukana toisistamme. Enkä mä tiedä mitä mun pitäis tehdä, että voisin korjata asian. Ehkä tämän vaan kuuluu olla näin ja se on hyvä. Mä kuitenkin rakastan sua paljon, samoin ku koko sun perhettä :)


Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.