IRC-Galleria

uskoakko unelmiin, kun kaikki menee penkin alle
miksi pitää hymyillä, kun sattuu kaikkialle
turha iloita, paikollensa aina juuttuu
minkä takii edetä, jos palaa lähtöruutuun
väärii unelmia, liikkuu täällä liian paljon
mulla oma elämä,ei kukaa uutta tarjoo
jos voisin kelloa tulkita tai sitä muuttaa
oisin yksin aina,kai se on sit pelkuruutta
kun ei uskalla yrittää tai mihkään mennä
mihin astun, tuntuu että oisin miinakentäl
sydän tykyttää kovemmin kuin sadat iskut
harhat päässä eikä tiedä enää mihin istut
viha kasvaa,takaraivoo kaikki painaa
mielessäsi mietit miksi minä aina

liian paljon katkeruutta kätkee ihmisielu
vaikka sisält kova missä viipyy silti riemu
särkyneitä unelmia löytyy joka puolelt
liikaa luottamusta,siihen kaatuu kaikki nuoret
mihin pitäis uskoo,jos kaikki äkkii katoo
vajoo itsesääliin,unelmatkin samal hajoo
sydän kipinöi ja silmätkin lyö äkkii tulta
ei ketään missään,yksinäisten valtakunta

leijan lailla liitelen,mut voinko luottaa hyvään tuuleen
vaikka asioita tiedän,liikaa niistä kuulen
unelmista totta,niinhän kaikki aina väittää
mä uskon itseeni ja toivon että muuri väistää
joka päivä huomaa minkä takii täällä elän
miksi pahuus sattuu,vaikka voitan joka erän
veitsen pisto tuntuu sydämestä kaulaan asti
toinen itkee,toinen nauraa,meitä onkin kaksi
en pysty päättää,mitä toivon oikeasti
samal lailla jatkuu,joutuu ottaa taaskin matsii
eikä koskaan tiedä,milloin putoot reunan yli
vaikeet päästä takas,jos kaikki jälleen tyrin
pieni vene lipuu kohti määränpäätä siellä
hyvä olla elämäni silkin päällä
jos joskus joudun vielä etsii itseäni
tiedän mistä löytyy,kun kerään pisteitäni

kokemuksii pelätään,mut niitä pitää aina etsii
mistä palat kasataan,jos hajoo sirpaleiksi
korvat kuulee,mutta ääni käskee hiljentyä
jos kaikki himmenee,niin kuinka sitten piristyä
juoksen rinkiä,jossa mutkii ei saa suoriks
aikaa kiertää kehää vielä kun on tarpeeks nuori
aitoi kaatuu,mutta silti jatkan juoksemista
väsyn tunne huimaa,kipu rintaa puristaa