IRC-Galleria

Koti matkalle lähdettiin Rovaniemeltä tyytyväisin mielin. Auto oli todella lämmin ja heti ilmastointi täysille (onneksi autossa sellainen oli) Pysähdyimme muutaman kymmenen kilometrin jälkeen ja vietiin tyttö uimaan kun oli niin lämmin ilma. Vielä ennen Oulua pysähdyimme kaksi kertaa että tyttö pääsi vähän jaloittelemaan ja juomaan.
Ouluun tultaessa matka päättyi anoppilaan syömään ja sai tyttökin vähän murua rinnan allle. Syönnin jälkeen mentiin takapihalle ottamaan lisää kuvia hyvin menestyneestä tytöstä. Sää oli sellainen puoli pilvinen, suurimman osan ajasta pilvinen, kuvausten jälkeen tyttö innostui leikkimään ihan toden teolla ja joi vettä leikkien välissä runsain määrin.
Pian tulikin väsy ja Kira oksenteli muutaman kerran vettä. Tässä vaiheessa ei kukaan ajatellut mitään vakavempaa ja itsekkin tuudittauduin siihen että oksentaa kun riehui niin paljon.
Heti kotiin päästyä Kira muutui todella väsyneeksi ja hengitys oli raskasta ja huohottavaa, tässä vaiheessa aloin epäillä lämpöhalvausta.
Nostin Kiran päälle kylmän pyyhkeen ja huohottaminn helpotti. Samon tein kuume mittari esiin, 38,8. Tiesin jo heti että nyt ei ole kaikki kunnossa kun tullut tuota mittaria käytettyä yli huolehtivana sen verran että tiesin Kiran normaalin ruuminlämmön olevan 37,9-38,1 välillä. Heti tempaisin tytön kylmään suihkuun ja noin 20 minuutin kuluttua tyttö pyristeli jo vastaan kylmään vettä, suihkutus seis ja mittaamaan lämpöä. Mittarin lämpötila kipusi koko ajan ja mittaustuloksen ollessa vieä kesken menetin hermoni 39,4 asteen kohdalla ja lopetin mittaamisen, heti soitto päivystävälle ell.
Niin lähdettiin kiireen vilkkaa kohti lääkäriä klo20.30. Sinne saavuttua lääkäri katsoi meitä hieman kummissaan kun lämpö oli laskenut 38,6 mutta laittoi kiran tippaan, liekkö minua rauhoitellakseen. Tipan ja lääkket saatuaan ensiavun eli kylmähoidon anto lopetettiin ja tila pysyi jonkun aikaa samana kunnes lämpö lähti uudestaan nousuun, tuolloin ell alkoi käydä katsomassa meitä hieman useammin ja lopulta tuli käsky aloittaa kylmähoito uudelleen. Aika kului ja tilanne ei muuttunut. Lopulta lämpö lähti taas laskuun ja ell päästi meidät kotiin klo 00.35.
Kävi ilmi että kyseessä oli todellakin lämpöhalvaus ja ripeä ensi apu pelasti meidät ja nyt näyttää siltä että selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Lämpöä on seurailtu pitkin yötä ja tilanne näyttää jo valoisammalta.

Viimeisin mittaus tälle päivää oli 38,4 eli saa olla jo huoletta mikäli koira ei joudu heti uudelleen altistumaan kuumuudelle tai kovalle fyysiselle rasitukselle.

Tuntuu vain niin hullulta että meille kävi näin kun olen aina toitottanut lämpöhalvauksen vaaroista ja sen helposta saatavuudesta. Se vain on niin salakavala.

Rakkaat toverit vaikka sen kaikki tiedämme niin sanon sen silti, Koskaan ei voi olla liian varovainen, vaikka minäkin olen aina yrittänyt juuri tätä välttää se vaan tapahtui. Olkaa varovaisia ja vieläkin varovaisempia.