IRC-Galleria

Koti matkalle lähdettiin Rovaniemeltä tyytyväisin mielin. Auto oli todella lämmin ja heti ilmastointi täysille (onneksi autossa sellainen oli) Pysähdyimme muutaman kymmenen kilometrin jälkeen ja vietiin tyttö uimaan kun oli niin lämmin ilma. Vielä ennen Oulua pysähdyimme kaksi kertaa että tyttö pääsi vähän jaloittelemaan ja juomaan.
Ouluun tultaessa matka päättyi anoppilaan syömään ja sai tyttökin vähän murua rinnan allle. Syönnin jälkeen mentiin takapihalle ottamaan lisää kuvia hyvin menestyneestä tytöstä. Sää oli sellainen puoli pilvinen, suurimman osan ajasta pilvinen, kuvausten jälkeen tyttö innostui leikkimään ihan toden teolla ja joi vettä leikkien välissä runsain määrin.
Pian tulikin väsy ja Kira oksenteli muutaman kerran vettä. Tässä vaiheessa ei kukaan ajatellut mitään vakavempaa ja itsekkin tuudittauduin siihen että oksentaa kun riehui niin paljon.
Heti kotiin päästyä Kira muutui todella väsyneeksi ja hengitys oli raskasta ja huohottavaa, tässä vaiheessa aloin epäillä lämpöhalvausta.
Nostin Kiran päälle kylmän pyyhkeen ja huohottaminn helpotti. Samon tein kuume mittari esiin, 38,8. Tiesin jo heti että nyt ei ole kaikki kunnossa kun tullut tuota mittaria käytettyä yli huolehtivana sen verran että tiesin Kiran normaalin ruuminlämmön olevan 37,9-38,1 välillä. Heti tempaisin tytön kylmään suihkuun ja noin 20 minuutin kuluttua tyttö pyristeli jo vastaan kylmään vettä, suihkutus seis ja mittaamaan lämpöä. Mittarin lämpötila kipusi koko ajan ja mittaustuloksen ollessa vieä kesken menetin hermoni 39,4 asteen kohdalla ja lopetin mittaamisen, heti soitto päivystävälle ell.
Niin lähdettiin kiireen vilkkaa kohti lääkäriä klo20.30. Sinne saavuttua lääkäri katsoi meitä hieman kummissaan kun lämpö oli laskenut 38,6 mutta laittoi kiran tippaan, liekkö minua rauhoitellakseen. Tipan ja lääkket saatuaan ensiavun eli kylmähoidon anto lopetettiin ja tila pysyi jonkun aikaa samana kunnes lämpö lähti uudestaan nousuun, tuolloin ell alkoi käydä katsomassa meitä hieman useammin ja lopulta tuli käsky aloittaa kylmähoito uudelleen. Aika kului ja tilanne ei muuttunut. Lopulta lämpö lähti taas laskuun ja ell päästi meidät kotiin klo 00.35.
Kävi ilmi että kyseessä oli todellakin lämpöhalvaus ja ripeä ensi apu pelasti meidät ja nyt näyttää siltä että selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Lämpöä on seurailtu pitkin yötä ja tilanne näyttää jo valoisammalta.

Viimeisin mittaus tälle päivää oli 38,4 eli saa olla jo huoletta mikäli koira ei joudu heti uudelleen altistumaan kuumuudelle tai kovalle fyysiselle rasitukselle.

Tuntuu vain niin hullulta että meille kävi näin kun olen aina toitottanut lämpöhalvauksen vaaroista ja sen helposta saatavuudesta. Se vain on niin salakavala.

Rakkaat toverit vaikka sen kaikki tiedämme niin sanon sen silti, Koskaan ei voi olla liian varovainen, vaikka minäkin olen aina yrittänyt juuri tätä välttää se vaan tapahtui. Olkaa varovaisia ja vieläkin varovaisempia.

Nyt minusta sitten tulee äiti... Meidän perheeseen tulee uusi jäsen 29.01 2007 n.10 viikkoinen rottweiler tyttönen. Tyttönen haetaan Kajaanista.

-Onnelliset vanhemmat-

Tummat pilvet leijjuvat taivaallani, hyytävän kaamoksen vallatessa sydämeni.. käperryn syvemmälle varjoihin, unohtaen auringonpaisteen ja lämmön..

Hento tuuli tarrautuu vaivihkaa pilven helmaan, houkutellen myrkypilvet pois.. näen taivaan ja kylmä hiljaisuus sisälläni vaikenee, pistävä kipu lakkaa.. sydämeni lyö hiljaa, kuiskaten...
..RAKAS!

Kauniilla sanoilla sinua hyväilisin, rohkeita sanoja korvaasi kuiskaisin, mutta ne sanat pakenevat kauas pilvien rajaan.. liian korkealle jotta voisin niitä saavuttaa.. pakenevatko ne minua.. vai olinko kadottanut ne jo?

Älä tuu mulle sanoo et sä ymmärrät, Sä et tiedä mun elämästä tarpeeks et sä voisit ikinä mua ymmärtää.. okei, mä oon kokenu vaik mitä, mut se ei anna sulle oikeutta tulla arvostelee ja tunkee mulle sääliäs.
ÄLÄKÄ VITTU luule et sä tunnet mut nii hyvi et tiät mitä mä haluun.. Sä et nää musta ku ulkokuoren jos sitäkää, etkä IKINÄ tuu enempää näkeekkää.
Sä et oo eläny mun elämästä päivääkää joten sun on ihan turha tulla mulle tuputtaa neuvojas ja elämänohjeitas.. MÄ oon tullu jo näin pitkälle ja IHAN YKSIN joten SÄ VOIT PAINUU auttavine käsines VITTUUN MUN ELÄMÄSTÄ.
Mä en tarvi sun apuus tai ymmärrystä, elä sä vaan sitä omaa VITUN TÄYDELLISTÄ ELÄMÄÄS ja anna mun olla ja elää rauhassa tässä "kurjuudessani"..

Kylmä tuuli paiskautuu vasten kasvojani, pakkasen kovettaman, elottoman lumen narskuessa jalkojeni alla.. kylmä tunkeutuu kenkieni lävitse iskien terävät hampaansa kirveleviin varpaisiini. Kuljen varmoin, kylmin askelin kohti edessäni leijuvaa pimeyttä, öisen huurteisen helmen loistaessa taivaalla.. suuntaan katseeni sitä kohti ja tähdet iskevät minulle silmää pilkallisesti.. kylmä tuuli pusertaa pienen kyyneleen silmäkulmaani.. tuo pieni kitkerä kyynel jähmettyy poskelleni, jäätyen, samalla kun askeleeni ohittavat pimeyden rajan..

Taivaalla leijuvat punertavat pilvet tuovat mieleeni muistoja, muistoja jostain todella kaukaa, jossa ilma tuksui kuohkealle mullalle.
Ajattelen haistelevani jälleen tuota kitkerää mullan hajua, nousee kylmä selkääni pitkin värähdyttäen.. johtuuko värähdys inhosta vaiko kaipuusta..?
Ajatukseni liitelevät jossain kaukana pimeiden metsien yllä, jossa tuoksuu tuo kitkerä multa. Katsahdan puiden rajaan ja näen auringonlaskun värjäämän punertavan pilven lähestyvän, aivan kuin se ojentaisi kättään kutsuen levottoman sieluni salaperäiseen paratiisiin. Ojennan käteni epäröiden sitä kohti, mutta juuri kun olen tavoittamassa taianomaista punertavaa pilviverhoa.. se katoaa ja vaivun takaisin puiden tasalle kitkerän mullan sekaiseen maailmaan.
Aikailinko liikaa saadakseni mitä halusin..

Ainoa tapa päästää eroon
kiusauksesta on antaa sille periksi.
Pystyn vastustamaan kaikkea muuta
paitsi kiusausta.

Uskallan ajatella tulevaa, uskon huomiseen. Lämmin tunne sisälläni leviää, sydämeni takoo rinnassani kiivaasti ja kovaa.. elämän halua, intohimoa ja rakkautta.
Haluaisin jäädä tähän kauniiseen hetkeen jolloin avaan silmäni pitkän horroksen jälkeen ja näen sen; Ei tekopyhyyttä, ei maailman julmuutta vaan elämän kauneuden ja loputtomat mahdollisuudet.

Enkeli leijui taivaalta luokseni. Nauraen hän vei minut mukanaan ja pakotti minut avaamaan silmäni. Hän näytti minulle maailman,
minun maailmani.

Yön kuiskausissa olin tottunut
nukkumaan ihoasi vasten.
Kun et enää tullut, halusin riisua,
nylkeä nahkasi ja kuvitella sen
tuoksuksesi kylmien käsieni alle.