IRC-Galleria

Ilta tummenee, ja viimeisetkin lehdet tippuvat leijailen maahan.
Vaikka syksy on värikästä aikaa, nyt kaikki oli tummaa.
Vettä alkoi pikkuhiljaa ripotella tytön kylmään niskaan. Kaikki tummui hänen mielessä.
Kaikki oli sekaisin. Pikkutyttö maassa, ison puun juurella. Hän odotti sitä hetkeä,
että pääsisi paikkaan parempaan.

"Hei...", hän sanoi tytölle.

Tyttö ei vastannu mitään. Se ei kuulunut tytön tavoille.

"Milloinkohan voit jo puhua minulle? Olen jo viikon joka ilta käynyt täällä", hän huokaisi rauhallisesti.

Tyttö katsoi tyhjillä silmillä kulkijaa. Hän oli joskus tuntenut hänet, nyt hän oli täysin eri ihminen. Mistä hän tietäisi, milloin Miro pettäisi taas hänet?
Kulkija katsoi kärsivällisesti tyttöä. Hän olisi niin halunnut ottaa hänet syliin. Suojata häntä
kaikelta pahalta, mutta kulkija ei uskaltanut. Hän ei halunnut menettää sitä pientä luottamusta, minkä hän oli saanut tyttöön.
Tyttö meinasi avata suun, mutta sulki sen kuitenkin. Hän oli niin hukassa.

"Mä en sillon halunut satuttaa sua. "

"Mä en halua sun apuas. Mä en oo pyytäny, enkä tiedä mitä helvettiä sä vieläkin teet siinä. Joka ilta tuut tänne. Mä en kaipaa sun sääliäs, en kenenkään sääliä! Jätä mut rauhaan! ", tyttö huusi niin, että harvat ohikulkijatkin käänsivät päätään.

"Nelli, mä rakastan sua. Mä en halua menettää sua. Usko mun rakkauteen. Mä haluun antaa sulle uudet siivet"

Tyttö käänsi katseensa maahan ja tunsi kyynelten polttavan hänen poskiaan.
Miro odotti hetken, että Nelli vastaisi jotain, mutta lähti sitten pois.

Seuraavana iltana Miro palasi. He eivät puhuneet mitään. Miro oli vain entistä enemmän huolissaan, ja tyttö entistä enemmän vaikeuksissa. Hän halusi puhua, mutta ei uskaltanut luottaa. Kyllä hän itsekin osaisi ne asiat selvitellä.

"Mä rakastan sua", Miro sanoi taas ja lähti.

Seuraavana päivänä Miro oli päättänyt lähteä aamulla katsomaan tyttöään. Tyttöä, jonka luottamuksen hän halusi takaisin. Hän voisi tehdä mitä tahansa sen eteen. Tuuli puhalti pojan niskaan, viimeiset syksyn linnut laulelivat kauniisti. Sitten jokin murti kauniin maiseman.

Laukaus.


(C)Risu