IRC-Galleria

Meikä on viikon lomalla töistä ja mää reenaan syntikalla Blackfieldin Blackfieldiä ja sitte mää teen nuita ennakkotehtäviä. Ja luen uutta Potteria. Sitte mää tekkiin viime yönä kahen aikaan meikän pipoon tupsun. Tommonen pyöriä ja söpö. Tännään meikä tekas tonnikalapastaa. Tännään tullee oosee. Hyvä päivä. Ja parin päivän päästä tullee postilaatikkoon uusia levyjä, ku häyty tilata. Sillonki on hyvä päivä.

"Pearl Jam julkaisee uuden albumin ja esiintyy 20.4. Lontoon Astoria-klubilla. Voita keikkamatka itsellesi ja kaverillesi!"

Jos mokoman kilpailun voitan ja tulen pääsemään keikalle, ei ole siinä pulleat kyyneleet kaukana!

//edit
Edes Toolin ja Alice in Chainsin kaltaisten pumppujen keikalle pääsy ei takaisi yhtä sanoinkuvaamatonta olotilaa, kuin että pääsisin näkemään tähänastisen elämäni tärkeimmän ja rakkaimman pumpun, Helemi Hillon musisointia livenä. Vedder, vittu Vedder vittu. Meikä palavaa.

Graafinen suunnittelu jatkuu tänään, surku. Kirjoitan juuri juttua nettipäiväkirjoista ja haastattelen juttuuni itseäni. Kokemusta jo vuodesta -04! Minulla on tylsää, kuivaa. Vihaan saamattomuuttani ennakkotehtävieni suhteen. Kiire on saatanallinen, tosin en meinaa itse sitä käsittää. Äitini tekee sen puolestani nalakuttamalla joka ilta aiheeseen liittyvästä. Alhainen olohan siinä tulee. Ollapa jo 5. päivä ja työntää tehtävät tyytyväisin mielin postilaatikkoon. Mitä tulema lie pitääkään. Minulla on ideoita, mutta niiden toteuttaminen vaatii vitunmoisia potkuja perseelleni. Haluaisin vain nauttia keväästä täysin rinnoin sen kummempia asioista stressailematta. Ja sen verran odotan kyseistä päivää kuin kuuta nousevaa, sillä seuraavana päivänä, 6.4, Poets of the Fall saapuu Nelivitosen sopukoihin tiluliluttelemaan. Loistavaa. Linda on lupautunut lähtemään seurakseni. Pelkään tosin mahdollisia peruuntumisia.

Olen joutunut viimeisen viikon aikana kulkemaan linja-autolla töihin. Jumalauti, miten olenkaan kaivannut moista. Astua aamulla pussiin, kuunella mussaakkia sen kummempia miettimättä. Hiljaa ja yksikseen. Sitten joudun kävelemään keskustasta Limingantulliin. Matkan varrella ei näy mitään. Töihinsä kiirehtiviä ihmisiä kuvine naamoineen.

Perjantaina herra Elisa saapuu jälleen Ouluun ja luvassa on Amarillossa syöntiä naisporukalla. Äpöstelyiden jälkeen minulle, Lindalle ja Elisalle on varattuna yöksi hotellihuone Arinasta. Yöpyä hotellihuoneessa omassa kotikaupungissa? Voimme vedota tässä tapauksessa siihen, että Elisa täyttää 20 ja tämä ei ole enää paikkakuntalaisia. Lauantainakin pitäisi reubiskella mediaryhmän kanssa kabinetissa jossain.

Lähes suoria lainauksia livejoromaisestani.

Ah, ISMO -ILTA! Meinasinpa vallan unohtaa. Minä, Kusse ja Linda lähdimme taivaltamaan keskustasta Saralta Limingantulliin Teatrialle. Ismo Alanko aloitti ja Ismo oli vain Ismo. Kyseisen herran karisma ja valtaisuus ei tähän naiseen sen koomin purrut. Ei edes kylmiä väristyksiä ollut havaittavissa. Teatrian baaritiskipolitiikka kusi sen siliän tien kolmen työntekijän voimin. Ihmiset täyttivät baaritiskin jokaisen millin kaksin rivein. Sain odottaa juomaani parikymmentä minuuttia.

Teatrialta Snookkeriin, Linda hyyty. Snookkerista Kussen kanssa Mestaan. Törmäsimme Tiinaan ja Annaan. Ei sen erikoisempia. Sitä samaa taattua hevonpaskaa kaikki tyynni. Tuli rupateltua niitä näitä Juhon ja Villen kanssa. Valomerkin tultua noudin lätyn ja painuin isin kyydillä kotia. Aamu viideltä istuin lattialla lättyä naamaan vääntäen ja salakkareita nauhalta katsoen. Kuinka hurmaavaa.

LAUANTAI. Mikä päivä siinä olikaan, jumalauta. Hörötyttää ajatuskin tuosta naurunkylläisestä päivästä, illasta, hitto soikoon. Salli, Linda ja Juha tuppautuivat meille ilta kuuden jälkeen, Janne, Johannes ja Tuoppi perästä. Maaritin tortilla -ilta oli siinä suhteessa varsin onnistunut, että ruoan pöytään kattoivat ja väsäsivät Linda ja Salli. Unohtamatta sitä, etten osannut kasata tortillaa oikeaoppisesti. Salli paistoi lettuja makeassa viinissä, jumalauti miten taivaallisilta ne maistuivatkaan. Ja tuostakin syntyi ihan saatanallisen räkänaururemakka meidän kolmen osalta. "Maarit vanaha mummo, aamupalaksi vettää viinilättyjä!" Pojat katsoivat killiin.
Poikien lähdettyä minä, Linda ja Salli vetäydyimme saunan huomaan. Mvahhah, vittu saatana sitä nauramista! "Linda, onko tarra? Kulumalla se lähtee. RINNOILLE KYYTIÄ *PÄRSK*!" Hilpasimme saunasta ulos tupakille, Salli kerkesi perseensäkin painaa lumihankeen. Nappailimme mielenkiintoisia kuvia.

Lindan ja Juhan kyydillä lähdimme Sallin kanssa ex-tempore Snookkeriin. Kello taisi olla jo yli kaksitoista, kun laahustimme kolomosen pysäkille odottamaan pussia. Ei näkynyt pussia, ei edes 15 minuutin kuluttua. Soitimme Johannekselle, tämä oli Laurin kanssa Hotissa. Menimme Hotin ovelle kysymään pääsymaksun suuruuta. 5e, ei vitussa. Menimme lämmittelemään Grilleriinaan, sieltä tekemään jotakin. Sitten päätimme painua Mestaan, Nallekin kerta oli kaipaillut. Oli se varsin ihanainen näky, kun naama palijaana, mummomyssy päässä ja saunan raikkaana astuin Mestan sopukoihin. Varmaankin tästä syystä Ville ja Janne eivät olleet tunnistaa. Haha, jumalauti.

Mestasta Johanneksen ja Laurin kyydillä pääsimme meille. Viinilättyjä oli vielä hitusen jäljellä. Aamulla lähetimme Elisalle Lindan saunakuvan ja oheeseen hörötyttävän seuranhaku -viestin

Kai se häytyy tännään lähtä Ismoa kahtomaan, koska Linda inisi. Piita vihhaa meikää, koska Ismo. Piita on meikälle ikuisesti katkera, koska Ismo. Piita ei anna meikälle ikinä anteeksi, koska Ismo. Se on vaan Ismo. Ei meikä oikeen välitä, mutta vois mielenkiinnosta mennä. Ja ei meikä oo koskaan käyny Teatrialla. Kusseki lähtee. Taiteilijaelämää.

Lauantaina toverit tullee meille lorvailemmaan. Vois lämmittää saunan ja ottaa pari saunakalijaa. Ja sain tietokonneen eilen!

Meikän letti on ihan vitun nätisti.

Sen verran hyvä päivä, että galtsupäikkäkin häytynee alottaa. Tosin, tämäkin suora lainaus livejoromaisestani.

Suomalaiset ovat sen verran hullun sorttista kansaa, että vielä lumihankien tursuillessa kadunkulmilla on mitä ylitsepääsemätön pakko päästä kulutamaan patioiden penkkejä. Hyvänä esimerkkinä minä ja kaveritoverini. Keltaisen Aitan patiolla nauru raikasi sen verran levottomien juttujen lomassa, että ohikävelijät katsoivat hitusen killiin. Hulluja nuo suomalaiset. Olin yltiöpositiivisella tuulella, ystävätkin siitä huomauttelivat. Verrataanpa näitä kahta virkettä keskenään: 1. Kyllä se aurinko sieltä pilvestä kohta tulee, kyllä se tulee! 2. Vitut se sieltä mihinkään tule. Täällä on kylymä.
Normaalissa tilanteessa olisin päästänyt suustani viimeiseksi mainitun lausahduksen. Positiivisuus on eri kiva juttu! Kalija oli hyvää ja Lindan rommitoti aiheutti varsin herskyvän naururemakan. Tuo tuoksu tuo mieleeni isäni ja joulun * FAT TEAR* Ahahahasdsdas. Surullista. Paikalla olivat siis minä, Linda ja Juha, Salli, Janne sekä Johannes. Jätkät luovuttivat, kylmyys vei voiton. Minä, Linda ja Salli päädyimme lopulta Robertsiin kakkukahvelle. Kuulitte oikein, Robertsiin. Tuo riistohintaisten kakkujen ja kahvien tyyssija, jonka penkkejä kulutimme saatanallisen ahkeraan vuosina 2001 ja -02. Mukaani tarttui myös uusi paita.

Mutta olipas siinä varsin virkistävä ja erilainen päivä. Minä näytin ja näytän hyvältä, minulla on helevetin ihastuttavia ystäviä, sain aloitettua tekemään toista ennakkotehtävää ja kaikki on ihan vitun hyvin! Niin se maalima makaa! Mutta tietokone tuleekin vasta tänään. Ja se ihan oikeasti tulee tänään.

Ah, meinasinpa unohtaa! Silloin tällöin tuppaa tulemaan sen sorttisia päiviä eteen, kun entiset säädöt ja sutinat tuppaavat silmiesi alle, kaikki hulvattomimmat juuri samana päivänä. Kyllä, voi kyllä, minun eilinen päiväni oli juuri sellainen. Kolme kappalettako niitä nyt sattui eteeni tulemaan.

Miksei kukaan kertonut minulle, että herra Brant Bjork pumppuineen oli esiintymässä viime viikolla Tavastialla? Paska jätkä.

Menis syömään maksalaatikkoa. Oon töissä.