mä mietin kuinka mikään satuttaa voi niin,
parhaat vuodet kaikki maahan poljettiin.
Puoltakaan et mun kivusta voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää.
ne vaikka veivät multa uskon ihmisiin,
hetken vielä nukkuu puoli maailmaa.
Hetki vielä, niin kirkas aamu aukeaa.
