IRC-Galleria

fandom: jedward
rating: s
disclaimer: i own nothingggg and the following text is entirely fictional
warnings: -

--

As soon as the doors closed after them, they felt like they could finally breathe again.
Their suits felt uncomfortable and the water dripping down their skin made Edward feel sad. JohnÂ’s smile was forced, that little bit too wide to be believable. John said something but Edward wasnÂ’t listening. It didnÂ’t matter.

“Nineteenth”, said Edward. “That’s not too bad”, he said, his voice trembling and sounding foreign in his own ears.
“Edward..” John started.
“It’s okay”, Edward said quickly. “I just, we’ve never won anything, I just thought that maybe today… But it’s okay, it really is. I’m just sorry because I let you down, I mean it must have been something I did to make them not vote us, I’m sorry”.

He didnÂ’t realize he was crying before he felt JohnÂ’s finger on his cheek, wiping away the tears streaming down his face.

“It’s okay”, John said softly, his finger still caressing the skin of his twin’s cheek. “It’s not your fault, nothing is your fault. It’s alright”.
And in seconds Edward had jumped forward and wrapped his arms tightly around his twin, shaking in his embrace.

John didnÂ’t care about the fact that Edward was crying against his chest, his tears soaking his skin too. He wrapped his arms around his crying twin, running his fingers trough his hair in a soothing way.
“It doesn’t matter that we didn’t win, Edward. As long as I have you, it won’t matter. I don’t need to win something like Eurovision, because we are the winners anyway. We don’t need to win to be winners. We are more than that, aren’t we?”

EdwardÂ’s eyes still glistened in tears, but the smile on his face was genuine.

Rating: K7
Disclaimer: en omista mitään enkä saa rahaa
Warnings: kuolema?
Summary: Pilvet peittävät kuun ja Luna vetää verhot ikkunan eteen.

-

Luna on kuun lapsi, tahtoo nielaista auringon, ei aina hallitse itseään vaan katoaa, sillä Luna on häilyvä. Luna on aina rajalla ja saattaa pudota koska vain.
Äiti ei koskaan kertonut mitä tehdä jos todellisuuden rajat räjähtävät, Luna istuu kaapissa ja laskee foliotähtiä katosta.

Prinsessakruunuja ja miekka, Luna ei koskaan oppinut sanomaan "ei" sillä äiti opetti aina olemaan kohtelias kaikille.
Äidin hautajaisissa ihmiset kysyivät pärjääkö hän eikä Luna vastannut. Isä puristi Lunan kättä ja Luna puristi takaisin.

Luna tahtoo muuttaa Marsiin, ei siksi että narksut ovat kotoisin sieltä vaan koska äiti sanoi että sieltä näkee maailman laidat. Luna tahtoo opetella ne ulkoa, osata ne niin hyvin että pystyisi piirtämään ne taikasauvansa kärjellä pergamenttipaperille.

Ulkona katulamput syttyvät ja Luna kuvittelee niiden tilalle kuun, äiti sanoi että kuollessa ihmiset menevät kuuhun ja katselevat rakkaitaan sieltä, äiti ei uskonut taivaaseen eikä helvettiin ja Luna nukkuu valot päällä sinisessä sängyssä.
Lunan maailmassa sininen on surullinen väri, Luna piirtää itkeviä ihmisiä joiden kyyneleet ovat sinisiä. Luna ei osaa enää itkeä.

Luna vilkuttaa joka ilta kuulle ja isän ilme on surullinen Lunan sanoessa ikävoivänsä äitiä, äiti vilkuttaa takaisin kuussa mutta ehkä Luna ei vain huomaa. Pilvet peittävät kuun ja Luna vetää verhot ikkunan eteen.

Joku toi äidin haudalle kukkia.