IRC-Galleria

Eräs matematiikan valmennuksen opettaja mainitsi kerran tyhjän paperin -taktiikan. Varmaksi sanon että viisaimpia miehiä joita tähän asti olen kohdannut. "Katso jotain valmiiksi yhdessä tai erikseen ratkaistua tehtävää. Ota tyhjä paperi. Aloita tehtävä alusta. Jos et onnistu, ota uusi paperi. Aloita uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan, kunnes ymmärrät."
Olen kateellinen niille, joiden elämä on enemmän matematiikkaa, puhdasta logiikan tappuraisuutta mutta lopulta suoraviivaisen ratkaistua, satuttamatonta. Olen kateellinen sille mahdollisuudelle, joka ehkä on aivan liian absurdi. Lopputulos kai silti on sama - ymmärrys. Ehkä.
Kuinka aloittaa alusta kun koko ihmisen elämä on muistoja - ihminen on muisto? Hih. Varsin hassua kun ajattelee miten ajattelematon ja unohtavainen olen ja me kaikki varmaan olemme.
Kokemus vai mahdollisuudet? Hmm. Siinä koko ydin. Miten heittää entinen huono pois ja olla vapaa, alussa, kun koko inhimillisyys on mahdollisuuksien antamista ja ne joskus syvin tahtomme ja syvin itsemme. Miten olla joku muu jossain muualla kun on vain tämä yksi. Ei tarvitsekaan. Olemme tässä koko ajan. Varsin paikallamme. Varsin itsessämme kohti itseämme.
Ne alut. Ne ovat kuin portaita. Luultavasti portaita jotka viettää vähän joka suuntaan. Lopussa, tai jossain, ne toivottavasti päättyy.

Tyhjä paperi. ja mitä paskaa.

Haluan elämäni huutavan. Haluan sen soivan hallelujaa ja metsiä ja kukkasia ja musiikkia. Haluan tanssia. Se on liian hiljaa. Ja minä teen liian vähän ja epäolennaisuuksia.