IRC-Galleria

nixuuu-

nixuuu-

Calle Kristiansson<333

Blogimerkintä

- Vanhempi »

Elämäni paras päivä!<3Maanantai 02.06.2008 19:30

Lainasin roopen kännyn koska sillä on parempi kamera ja zoomikin.

Joo eli junalla lähettiin Hesaan 11.45. Junassa mä ja iskä saatiin uusi ystävä, Maija Paakkari. kolmekymppinen rastapäinen Maya-nimisen bändin laulaja.Kuulemma oli hyvä ystävä Kirkan kaa jne.Se oli tosi mukava, juteltiin koko matka Hesaan sen kanssa.Tehtiin sopimus: sit ku se on iso rokkistara ja mä oon kuuluisa toimittaja ja teen siitä jutun niin annan takas tän niittirannekkeen jonka se anto mulle :D

tultiin hesaan joskus viiden maissa. vietiin kamat hotelliin ja lähettiin hartwall areenalle.mulla oli koko päivä maha sekasin ja pala kurkussa. areenalla ostin bob paidan ja virallisen keikkajulisteen ja "käsiohjelman", makso yhteensä 50e, iskä makso kympin.syötiin siinä areenan hesessä.sit mentiin siihen klubille baariin hengaan ja oottamaan.ramppasin vessassa ja maha oli sekasin ja olin ihan paniikissa.sitten sisälle. Permanto A, rivi 9, paikat 12 ja 13. Vitun huiput paikat.keskikäytävän vieressä melkein, ja n.6 metriä lavan eessä olevasta aidasta vaan vaikka olikin 9 rivi.

Sitten...Herra...Pyhä...Jumalainen Dylan käveli lavalle bändinsä kanssa.Aloin tietenkin itkeä. Eka biisi oli Leopard-skin pill-box hat.

Dylan soitti joku pari tuntia.Se oli elämäni hienoin pari tuntinen. Dylan on hieno mies, se ei paljoa yleisöä nuoleskellut.se on jotenkin turhan sliipattua kun bändit kehuu yleisöä parhaaksi yleisöksi ikinä.niin ne kaikille sanoo.yksi välispiikki oli vain Dylanilla.

Siinä alussa joitaki tyyppei meni seisomaan lava-aidan eteen ja mekin mentiin.mut vitun runkkarijärkkärit tuli sanoo et heittää ulos jos ei mee omalle paikalle.

sit ku tuli lopussa Ballad Of A Thin Man niin kauhee lössi meni sinne seisomaan niin ne runkkarit ei voinu meille mitään.Olin ihan edessä!!!!!!!!!!!!!!!!

Sit ne lopetti soittamisen.Mut huudettiin ne takas. soittivat vielä Thunder on a mountainin ja Like A Rolling Stonen.<333

Otin muutaman kuvan, mut vähä huono laatusia ne on toki ku kännyllä otti.

Ja Bobhan kähisee nykysin, eihän se kuulosta yhtään samalta kun silloin ennen vanhaan, mutta kuka kuulostaa samalta vielä lähemmäks seittemänkymppisenä.ja sen englanti on aina ollut epäselvää.Biiseistä suurin osa oli eri sovelluksella kun oikeasti, mutta se teki siitä ainutlaatuista.Ei tollasilla asioilla oo väliä kun jumala seisoo silmies edessä!!!

Itkin ainakin 5 kertaa tän keikan aikana!!! alussa kerran,puolivälissä kerran, ballad of a thin manissa kerran ja rolling stonessa 2 kertaa.<333

Ainut välispiikki taisi olla thunder on a mountainin jälkeen, Bob kiitti faneja ja sitten esitteli bändin.Sain jopa selvää suurimmasta osasta mitä se puhui.Ja nyt paras osa jota tuskin kukaan uskoo:

Oon 95 prosenttisen varma et Bob puhu musta yhessä vaiheessa.siis ei nimeltä tai sillee mut selitän: kun kaikki muut kiljuivat silleen "wuuuuuuuuuu" niin mä kiljuin "aaaääääaäaääaäaäaa" ja oikein kurkusta ja niin kovaa ja korkeelta ku lähti ja aina kun oli mahd hiljasta.mun ääni erottu oikeesti sieltä ku se oli niin terävä kiljaisu.Niin kun Bob esitteli kitaristin, kiljuin täysiä. Bob sano kitaristille "Someone really loves you.No one has screamed for you like that in a long time! How long has it been...?" (=Joku tosiaan rakastaa sua.Kukaan ei oo kiljunut noin sulle pitkään aikaan.Kuinka kauan siitä oikein on...?) ja sitten Bob esitteli basistin niin kiljuin vielä kovempaa. niin just sekunnilleen siinä ku olin lopettamassa kiljaisua Bob sanoi "That was the same girl again!!! Jesus!" (=Tuo oli taas se sama tyttö!!! Jestas!) ja naurahti. Se harvoin naureskelee nykyään, mutta se hymyili ja naurahti.Ja oon aika varma että mulle, koska mun ääni oikeesti kuului läpi ja se justiin reagoi siihen kiljasuuni tolla.

en keksi sanottavaa enää.Mitä voisin sanoa, oon sanaton.Mun suurin unelma on nyt toteutunut.Harva voi sanoa noin.

Ja mä rakastan Bobia.kuten ne tietää jotka luki sen mun blogimerkinnän joskus kauan sitten.Se on mun toinen isäni, koska oon kasvanut sen kanssa.Kiitos iskälle, sehän sitä kuunteli aina kun olin vauva ja sitten itsekin aloin kuuntelemaa.

Mulla ei oo sanoja nyt kuvaamaan miltä musta tuntuu kun vihdoin näin sen livenä.koska koko elämäni oon kuunnellut sen musaa, niin tuntuu kuin Bob olis aina ollut läsnä ja tulee aina olemaan.Se on aina jotenkin läsnä vaikka kaikki jättäis mut. Se on mun "tukipilarini", sen musiikin kautta mä voin purkaa kaiken.

Sitten kun se kuolee, siis mähän sekoan sillon koska se on mulle noin tärkeä vaikka onkin "vaan joku laulaja". Se on ihan käsittämättömän suuri osa mua, joten osa musta menee sitten sen mukana. Mähän oon sitten ikään kuin joku varjo oikeiden ihmisten joukossa vaan, tyhjä kuori.

Mutta nyt loppu surullisista asioista puhuminen. Oon nyt maailman onnellisin tyttö, mutta kans maailman surullisin koska haluan takas sinne, haluan nähdä sen uudestaan. Haluan joskus kertoa sille kuinka tärkeä se mulle on.Täytyy lähettää sille postia, onhan mulla faniposti osoite.

Tiiän että oon varmaan sanonut monista bändeistä ja laulajista näin, mut Bob on tulee aina olemaan mun sydämessä. Ja tästä voin sanoa sen varmasti, koska se on aina ollut mun elämässä niin se tulee aina olemaankin.Mä tiiän että siihen ei tuu sellasta kyllästymistä kuten joihinkin entisiin lemppareihin.Koska se oikeestaan on mulle perheenjäsen, yhtä tärkeä kun kaverit ja perhe.Koska kuten jo sanoin, se on aina ollut mun elämässä.

Tää oli elämäni paras päivä ehdottoman ylivoimaisesti.Kuusankoskikin jää toiseksi.

Rakastan sua Bob.

---

Aion kirjottaa sille justiin mitä oon kirjottanut tänne, kuinka tärkeä se on mulle.

---

teen muuten remontin mun huoneeseen, maalaan yhden seinän kirkkaan vihreäksi ja otan siitä kaikki julisteet pois.Sille seinälle kehystän tän keikan liput ja sen keikkajulisteen.<3

KOMMENTOIDA SAA.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.