Mä sain viimein luvan tulla pyörätuolissa osaston neljän seinän sisältä. Mikä Tunne. Melkein kuin vapaus.
Mä olin niin lähellä onnistumisesta, ja sitte kaikki meni jotenkin vikaan. Ja nyt Tässä tilanteessa.
Tuo ylimääräinen uloke jota letkuksi kutsutaan roikkuu kymmenettä viikkoa nenästä.
Uloke pitää mut niiden mielestä hengissä. Oikeasti mä tunnen viidesti päivässä olevani lähempänä kuolemaa kuin koskaan, sillä ne tilanteet oikeasti tuntuvat tappavan.
Ja jos joku oikeasti luki, niin kyllä, mun elämä tosiaan on nyt tyhjää. Nauttikaa omistanne.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tavoitepaino 06.07.
- En usko 20.06.
- [Ei aihetta] 17.06.
- Helsingissä 24.05.
- Tekis mieli murhata 05.04.
- Hiljaista 03.04.
- [Ei aihetta] 30.03.
- Oh lala 30.03.
- Kuollut 29.03.
- [Ei aihetta] 10.01.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (16)
- ▶ heinäkuu 2010 (1)
- ▶ kesäkuu 2010 (2)
- ▶ toukokuu 2010 (1)
- ▶ huhtikuu 2010 (4)
- ▶ maaliskuu 2010 (3)
- ▶ tammikuu 2010 (5)
- ▶ 2009 (106)