IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Olemisen suunnaton turhuusPerjantai 21.11.2008 03:46

Heräsin aamulla jäätävään hyvän olon tunteeseen, joka tulvi ja täytti kehoni siirtäen mieleni valaistumisen portaiden ylimmälle tasolle. Tipahdin takaisin maailmaan kun oveeni koputettiin, hieraisin unihiekat silmistäni ja käperryin masentuneena sykkyrälle. Hiljalleen tipahdin takaisin unimaailmaan, sellaiseen lämpimään ja ihanan pehmeään elämäni kumppanin viereen. Toinen koputus herätti mieleni valveunesta ja nousin istumaan ja huusin "v*#¤n urpo mitä sä haluut"(hieman kärjistettynä). Sieltä kuului odottamaton vastaus "sitähän mä haluun, mutta kukaan ei anna" ja tiesin sen olevan yksi asuntolan omituisimmista asukkaista, joka ei jätä meitä naisia ikinä rauhaan.

Käperryn sykkyrälle ja ajattelin kesäisen kokemäenjoen vihreää rantaviivaa ja sitä lämmintä tunnetta jonka siitä hetkestä saan. Skippaan pukeutumisen ja suuntaan aamupalalle pyjamassa. Se evil (limakasa) mies seuraa ja heittää jonkin kammottavan pervon kommentin mun nallepuh pyjamasta, jotain takaapäin sivuttain ja muuta... Mistä noita limasia urpoja löytyy. NO korsosta ne tulee.

Pääsen siitä eroon ja saan lukea aamun Fingerporin rauhassa. Kotimaan uutisten kohdalla kämppikseni tulee paikalle ja hyväilee niskaani talvi-aamun kylmettämillä käsillä. Hihkaisen ja vetäydyn syrjemmälle. Toverini kokoontuvat ympärilleni jatkaakseemme eilistä keskustelu äiti Ammasta ja hänen vaikutuksestaa keralan osavaltion ihmisoikeus tilanteen parannuksessa.

Koulupäivä alkaa Hasselblad H3DII-50:sen harjoittelulla sillä tuleeha meidän hallita uudet kameramme. Otan omani käteen ja pyöritän sitä villisti pääniympäri. Vihreä toverini katselee ihmettyneenä vain vilauttaen kesoaan. Hiljennyn ja vetäydyn lepotuoliini lukemaan uusinta National Geographic lehteä ja ihailen ryhmäni ottamia kuvia. Kävimme antarktiksella kuvaamassa maailman suurinta ja mahtavinta sekä mahtipontisinta mustaa jäätikkövompattia. Sen kaksimetriä leveä beba vetää vertoja suurimmankin mchamppari hirmun takalistolle. Toin yhden sateenkaaren värisen vesinokkaeläimen mukanani ja piilotin sen sänkyni alle, vain huomatakseni sen olevan karnivori ja jäystävän varpaitani yön pikku tunneilla.




HAHAHAHAHAHHHAHAHA

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.