IRC-Galleria

Tämä on tarina suuresta metsästä aivan kaupungin kupeessa. Iltaisin saattaa kuulla metsästä kaunista soittoa, aivan kuin itse beethooveni soittaisi haitarilla pimputusta.


Eräänä iltana pikku Janne käveli kävelytietä kohti henkan kiskaa, koska hän tahtoi ostaa irtokarkkeja eurolla. Sulosävelet metsästä kantautuivat Jannen korviin, aluksi hän koitti ignoroida koko soitannan, mutta uteliaisuus otti vallan ja Janne lähti suorilta vaeltamaan kohti ääntä. Metsässä oli paljon puolukan niitä kasvi osia kasvamassa ja ne olivat kosteita sateen jäljiltä. Iltainen metsä tuoksui varsin raikkaalta, jos paskalle haisevaa ojaa ei laskettu mukaan. Janne oli silti iloinen vaikka paska vähän tuoksahtelikin. Soitto kuului nyt jo selvemmin, Janne jopa tunnisti soittimen nyt.. se oli se semmonen iso mitä ne kaikissa vanhoissa leffoissa soittelee ne vähäpukeiset tädit. Ja siinä yhessä mainoksessa se ritari käy pilkkomassa leivän semmoseen. Kuinka kauniisti se soikaan, vaan miltä mahtoi soittaja näyttää.. olisiko se kaunis prinsessa vaiko karvainen setä rekkamiehen hymy pilkottaen? Noh.. se selviäisi kohta, sillä soitto kuului jo melko läheltä. Jannea tosin alkoi jo hieman jänskättää, sillä aurinko oli jo lähes unilla, ja puiden varjot olivat jo ainakin sata metriset. Enää tuon kiven ympäri ja soittaja näkyisi jo!

Janne kurkotti kiven ympäri varoen, sillä siellähän olisi voinut olla vaikka mikä väijytys vastassa.
Siinä se kuitenkin oli! Kaunistakin kauniimpi prinsessa, joka soitteli sitä soitinta kauniisti. Prinsessa oikein hohti metsän keskellä, vaikka aurinko ei häntä enää valaissutkaan, käsittämätöntä! Prinsessa käänsi silmänsä kohti Jannea hitaasti kuin laiska paska, mutta se ei Jannea haitannut, sillä prinsessan katse lämmitti hänen kylmiä käsivarsiaan kuin lohkolämmitin autossa. Sitten se tapahtui, prinsessa avasi suunsa ja sieltä kuului ääni: "Hei sinä Janne siellä, sinä juuri, tahtoisitko olla prinssi ja omistaa tämän valtaisan valtakunnan kanssani?", se oli Jannen suurin unelma.. hallita omaa valtakuntaa. Janne suostui empimättä, ja hetkessä hänen päässään olikin suuri kruunu. Jannen ja prinsessan valtakunta oli lähes tuhatvuotinen, ja Liisa ihmemaassa perustuu suurimmaksi osaksi heidän valtakuntaansa. Ja taru sormusten herrasta.

Tarina karhuista ja menninkäisestä


Asuipa kerran Kiihtelysvaarassa karhu. Hänen nimensä oli Hurjis, ja hän piti kovasti keltaisesta. Eräänä päivänä menninkäinen sattui kulkemaan Kiihtelyksen kauniin ja urbaanin keskustan läpi keltainen nuttu yllään. Karhun silmät kiiluivat keltaisen nutun vaikutuksesta. SE SYÖKSÄHTI PUSIKOSTA RAIVOISAN MURINAN SAATTELEMANA! ja nappasi menninkäistä niskasta. "ANNA TUO KELTAINEN MINULLE!" se murisi. Menninkäinen sähisi kauhuissaan, sillä hänen taskuistaan sinkoili sieniä ja kaksi juutalaista. ja käpy. Menninkäinen sitten lupasi karhulle niin paljon keltaista ettei ole ennen nähty, jos karhu vain päästäisi irti. Karhu mietti hetken, ja päästi irti menninkäisen niskasta. Karhu tahtoi keltaisen heti, ja menninkäinen sanoikin, että jos karhu malttaa pitää silmänsä kiinni hetken, niin keltaista olisi paljon. Karhu totteli ja laittoi silmänsä kiinni. Nyt työ kaikki luulette et se menninkäinen kusee sen karhun silmille :D:D:D:D mut ei :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD Menninkäinen löi keltaiset silmälasit karhun nenälle, ja kun karhu avasi silmänsä, kaikkialla oli keltaista. Karhu oli ikionnellinen elämänsä loppuun saakka ja menninkäinen pääsi jatkamaan matkaansa.

:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
D:D:D:D:D:D::D
D:D:D:::DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
:DDDDDDDDDD::D:D::

mainitsin hieman kiinnostuksesta