IRC-Galleria

sydänpohjassa nyt syvä mulla on hauta.
Sen mukana vien läpi ihanan maan.
Värit luonnon ei,ei peipposet auta
eu rastas kristalli huilullaan.
Mut tuskani voimin ma janoan sinne,
mihin lemmikki mättäät nousevat nyt,
ja on vuokkojen loistoon peittyvä rinne,
kun näkee sen silmäni kyyneltynyt.
Käsin hartain ruusun nuppuja kosken,
ne istutiti hän joka kummussa on.
Syvä kyynelvuo niin käy yli posken,
kipu jää,mut kevät on kuolematon.
Sillä kovinta ei särkemäsi sana,
kipeintä ei kuolo hellyytes.
Mutta polttavana ongelmana
painaa yhä
teko hyvän sydämes.

Kivussa ei ollut tuska suurin,
kun mua löit sun suojaas janoovaa.
Siksi vielä järkyn sydänjuurin,
kun löit naista
sairasta,mi itki tuskaa vaan.