IRC-Galleria

mitä kertoisin elokuustani. kesästäni. kesällä myrskysi sisällä.
miksi niin voimakas myrsky, mietin. ei sellaisia aikaisemmin tullut.

olin kiertämässä paikkoja euroopassa. myrsky lähti mukaan, vaikka
koitin pestä, piestäkin sen pois. tein rauhan sen kanssa matkalla
ljubljanasta budapestiin junan lattialla nukkuessani...ja se sopimus
oli sellainen....että olkoon sit olemassa, käsi kädessä hetkittymieni
kanssa. antauduin sille, kun ei se luovuttanut taistossa ennenkuin
aloin jo kasaamaan roviometsiä muistoista, tunteista, ajatuksistani.

intuitioni liekki sai minut lähtemään Lappiin. Se oli kuin tutkimusmatkaaja,
seikkailun johtaja joka sinnikkäästi oli päättänyt selviytyä tyynelle seudulle.
löytää koti.

ego suojeli sielun lirpakeviidakossa suurilla pessimismin lehdillä ytimessä
sykkivää pelokasta vauvaa. (ihan hyvä mekanismi!)
optimisti taipui suuren asian kyseeseen tullen
pessimismin raskaan varjon alle suojellaakseen itseään!
seikkailijan liekki kuitenki valaisi varjoisaa seutua niin, että oli kuljettava
kohti valoa. ei voinut jäädä varjon syliin uinumaan.

virta vei sinne! magneetti! mitä se on? mistä tiesin? kuinka tämä voi
olla mahdollista? voiko tiede selittää tällaista? höyrypää!

ei. kiitän opettajia polkuni varrella. antautuminen! pelkäsin niin kovasti.
pelkään vieläkin melkein paljon. yhdet silmät tappaa sen pelon hetkessä.

http://www.youtube.com/watch?v=CtTv91D7o6w