IRC-Galleria

poistunu

poistunu

jooh tässä tällanen historiallinen taideteos kreisivuosilta 2007-2010 tms

[Ei aihetta]Torstai 13.08.2009 23:33

gibran olit taas gibrautellu meikän aivojen tajuntakalvojen läpi ihan menevästi että

Sinä olet vapaa päivän auringon edessä,
vapaa yön tähtien edessä;
Ja olet vapaa, kun ei ole aurinkoa, ei kuuta eikä tähtiä.
Olet vapaa myös silloin kun suljet silmäsi
kaikelta mitä on olemassa.
Mutta olet sen orja jota rakastat,
koska rakastat häntä.
Ja sen orja joka rakastaa sinua,
koska hän rakastaa sinua.

jotta siinähän se sitten tulikin, kiitos vaan.

[Ei aihetta]Torstai 13.08.2009 23:26

se riivaa ja piinaa ja tuskastuttaa mutta juuri se sama puhdistaa helpottaa vapauttaa synnyttää ja rakasuttaa kutkuttaa ihastuttaa hymyilyttää itkettää ja kiherryttää pakahduttaa ja armahduttaa.
juuri se fucking sama asia ja kaikki kunnia sille. vain pelot estää kokemasta ja nekin on joskus tosi tarpeellisia jos ei aina kerralla jaksa elämän kirjoa kokea.

[Ei aihetta]Torstai 13.08.2009 06:16

niin paljon turhaa paskaa ja ryönää olemisen ulkoisissa osissa sisälläni tukkii sitä joka tahtoo liekehtiä rauhaisin elkein kohti kaikkea ja kaikesta minuun

ja minä haluan puhdistua, liikaa sitä haluan voidakseni tulla tähän, jossa olen aina

kuinka hirmuisesti itsekuria tämä kulku vaatii, ja voi kun en aina jaksa uskoa sen kantavan

vaikka tiedän sen kantavan.

vastuun ottaminen on yhä vaan vittumaista

tuntuu et tähän asti kaikki on käyny vähän niinku itsestään
ja että oon etuoikeutettu ja onnekas kun näin on käyny

mutta tästä eteenpäin ei enää voi pelkästään antaa kaiken tapahtua
en tiedä...ehkä muutokset ja oppiminen on tuskastuttavan hidasta

sen on vaan annettava olla
ja just näin se käy kuin itsestään

voihan räkä mutta ihanaa.

[Ei aihetta]Tiistai 11.08.2009 03:14

tahdon kyllä olla enemmän olemassa sinulle.
no sopivan verran. sen verran kun tuntuu oikealta kulloinkin.
se tapahtuu tietenkin juuri aivan oikein päin kuitenkin, mutta
tahdon vaan kertoa, että olen täällä ja ojennan kämmeneni.

toisinaan...
unohdan ja välillä käperryn ja menen niin kauas
niin kauas. tarpeellisia, tarpeellisia.

on niin paljon itkettävä yksin välillä. mitä sitten.

kaikki tärkeä pysyy aina tässä, vaikka kävisin missä.

muistutan itseäni:
muista bilettää joskus. pistä kunnon bileet pystyyn.
maailmankaikkeuden parhaat bileet!

[Ei aihetta]Tiistai 11.08.2009 01:58

no voi huh
onneks mie voin muistuttaa itseäni asioista.

on aika siistii olla sellanen eläin
jolla on sellaiseen toimintaan kyky.

hiljaisuusTiistai 11.08.2009 01:09

kuuntelen itseäni
muistaisinpa kuunnella
uskaltaisinpa kuunnella
hiljempaa
hiljempaa

kaikki on niin turhaa!
mikä muu tuo mihinkään mitään merkitystä
paitsi tämä rakkaus.

en ymmärrä tätä rakkautta

voi helvetti kaikki on pilalla,
joten mitä muutakaan tässä voi

mitä muutakaan voi kuin
...

jos en näyttäisi tätä hulluuttani maailmalle
niin joutuisin elämään koko elämäni hulluuden pelossa

minähän olen menettänyt järkeni, sillä ei minulla sitä
koskaan ollutkaan. järjen pitelemisen illuusio on kadonnut.
kuinka ääretöntä hulluutta voi hetkessä kokea
ja mitä pelättävää siinä on

voinhan katsella sitä avoimin silmin
itseäni ja kaikkeani
tarkkaillen

eli tässä on jotain
hiljaista itseni ymmärrystä

jotain johon voin luottaa.

jTiistai 11.08.2009 00:57

muista
että sinussa on voima
että se on sinussa
eikä missään muussa.

siis juuri se voima
juuri se jota juuri sinä
juuri nyt tarvitset.

se on siellä
odottamassa
se odottaa vaan
että käännät katseesi
ja huomaat sen.

muistakaaTiistai 11.08.2009 00:33

nämä ovat muistutuksia minulle, sillä välillä olen aika hukassa.
usein tunnen tietäväni, mihin meen. nyt en taas tiiä.

miusta tuntuu että oon ollu helvetin välinpitämätön ja kylmä
kiittämätön, niin kiittämätön.

ei se mitään, niin on pitäny nyt mennä.

kaikki nuo kädet, jotka kurottavat tarttumaan käteeni
kaikki nuo kädet joihin en koskaan tule tarttumaan!
en itseni, enkä niiden vuoksi! JA TÄMÄ ON KAUHISTUTTAVAA!

mutta elämä on kauhistuttavaa. mitä sitten.
kuolema tulee ja tässä vaan elellään.
mitä vittua siitä.

tartummeko edes omaan käteemme kertaakaan koko elämämme aikana?

minä en halua olla turha ihminen. en itselleni, en sinulle, en maailmalle.
haluan olla olemassa yhä enemmän.

[Ei aihetta]Tiistai 11.08.2009 00:30

mitä opetusta enää muuta kuin varovainen kokeileminen
hyvin varovaista ja hyvin hiljaa

mieleni tyynnyttävää
mieleni hiljentävää

minä olen vain tällainen yksi vitun olento
jostain palasista ja osasista nivoutunut

itseensä käpertyvä
vain itseensä lopulta
ja ehkä kuusen alle
mutta omaan syliin
koska ei ole yhtään
vitun
muuta

niin yksin tässä hulluudessa
loputtoman yksin
ja loputon hulluus

HULLUUS!!!!

en voi kuin antaa itseni olla.
maailman luonne ei ole niin lempeä kuin se minussa aikaisemmin oli
sillä maailmani on nyt muuttunut

muuttunut aivan toisenlaiseksi
ja minua ei pelota
enkä ole turvaton

mutta kurkotan kohti turvaa
sillä mitä muutakaan lopulta ihminen voi tehdä
tämä loputon avaruus jossa elämme


mitä vitun väliä mikä se turva on
jos se antaa turvan niin hyvä

meidän on hyvä selviytyä
jos emme selviydy niin sekin on hyvä

[Ei aihetta]Maanantai 10.08.2009 21:26

sinä palvelet riivaavaa saatanaa ja minä jumalaista kaikkeani

ehkä maailmankaikkeuden ylläpitävä voima vetää meitä kohti toisiamme
jotta maailmassa pysyisi tasapaino