IRC-Galleria

en pysty menee keittiöön ku siel on maissilastuja! ks. lisätietoja livejournalista hei. ääää. no meen kuiteski. minä PAKOTAN itseni syömään yhden, vaikka olenkin varma että suuhuni saan siinä samalla jalopenojen ja eltaantuneesti sulaneen juuston maun. pelottaa. vtuttaa menneisyyteni.

mulla menee hyvin! uskotteko.

Listaa seitsemän laulua, joista tällä hetkellä pidät. Genrellä ja sanoilla ei ole väliä, eikä haittaa vaikka laulu ei edes olisi mitenkään hyvä, kunhan itse nautit siitä. Kopioi nämä ohjeet omaan päiväkirjaasi/blogiisi/journaliisi niiden seitsemän laulun kanssa. Nakita sitten seuraavat seitsemän henkilöä nähdäksesi mitä he kuuntelevat.

1. Mew - Why are you looking grave

2. Badly drawn boy - Once around the block

3. Pink floyd - Comfortably numb

4. Coldplay - Politik

5. YUP - Me olemme yö

6. UMO - NM

7. HIM - One last time

örh. haastan teidät kaikki. haha, jos luit tän niin sut on haastettu, sovitaan niin. ja hanni on haastettu joka tapauksessa.

Katso kännykästäsi 5 viimeistä tekstiviestiä ja listaa ne tänne.
Haasta sitten joitain ystäviäsi tekemään samoin.

(nämä on vanhimmasta uusimpaan)

5. hanni: h***i p******n vihko on ikkunalaudalla. 2c.

4. juhana: Arvaa kuka katsoi mua äsken hymyillen?! Pidin Emmille nauruterapiaa hyvillä äänitehosteilla ja sit SE katsoi mua. Käykö kateeks?!

3. emma: Se on varkautelainen! Se istuu tossa mun takana oon linja-autossa! :O

2. emma: Ai niin. Hakkaan päätä seinään. :D

1. hanni: joo ihan pehko :) päänahka ihan kipeä vielä :/ ja ne teki liian pieniä rastoja mutta kyllä tää on tällee kiva .

nää melkee kaikki koskee yhtä ja samaa ihmistä.. nooooooh. Ü

muoks: ainii ainii, haastan vaikka hannin. hihaa.

tavallaan helpottunut olo, tavallaan ei yhtään. en uskalla olla yhtään varma mistään, tulen kuitenkin pettymään taas kymmenennen kerran. pelottaa, mutta en ole enää varma pelon aiheuttajasta. lukekaatte livejournalia jos asiat kiinnostaa.

..muoks: luulen että saan maanantaina itkun aihetta. tai ehken saa mutta itken silti. itkin tänään. itkin eilen. aina se ei tunnu hyvältä.

yö saapuu, päästä irti auringosta. nuku vähemmän, herää myöhemmin. käytä laastaria, tai sideharsoa. älä tarvitse sitä tulevaisuudessasi, hanki parempi elämä. lopeta itsellesi puhuminen, puhu muille ihmisille. nuku.

Listaa seitsemän laulua, joista tällä hetkellä pidät. Genrellä ja sanoilla ei ole väliä, eikä haittaa vaikka laulu ei edes olisi mitenkään hyvä, kunhan itse nautit siitä. Kopioi nämä ohjeet omaan päiväkirjaasi/blogiisi/journaliisi niiden seitsemän laulun kanssa. Nakita sitten seuraavat viisi henkilöä nähdäksesi mitä he kuuntelevat.

1. symphony x - the odyssey

2. sentenced - killing me killing you

3. muse - map of your head

4. sonata arctica - broken

5. frou frou - holding out for a hero

6. paradise lost - close your eyes

7. ennio morricone - once upon a time in the west

näistä saa hyvin vähän selville todellisesta musiikkimaustani, minä en tykkää siitä että tässä on vaan seittemän kohtaa

haastan

insomnia
-anne
perkesaata
k-vuohi
kolmas

they want to bury me inside myself. i'll try to make the most of it.

don't have a clue what i'm talking about? neither do i. i did it when i was asleep. no access.

mince mince mince. jauheliha.

luin jonkun ihmisen journalia ja poimin sieltä fobialistasta nämä
°erytrofobia = punastumisen pelko. punastun aina kun joku sellainen tulee juttelemaan kenen kanssa en yleensä juttele. tänäänkin kävi niin, hämmennyin. hyvä kaneli.
°filofobia = r.a.k.a.s.t.u.m.i.s.e.n pelko. kamalaa, en halua, enhaluaenääkoskaan. ainakaan . ...-'ö
°kakofobia = rumuuspelko. no tarviiko sitä edes selittää, peiliin ei uskalla kattoa.
°klaustrofobia = a.h.t.a.i.d.e.n p.a.i.k.k.o.j.e.n kammo. ahdistavaa. pelkään joutuvani johonkin sellaseen loukkuun niinku ne jossain tähtien sodassa vai missä se oli kun että seinät alkaa lähentyä tosiaan. olisiko hirveämpää tapaa kuolla. tai melkein kuolla, eihän ne tähtien sodassa kuollu, onneks, oisin saanu traumat. ja jossain niistä leffoista oli se kauhee läskipaska otus joka piti leiaa vankina ja hyi hemmetti mutta nyt kyllä eksyn aiheesta.
°lygofobia = p.i.m.e.y.d.e.n pelko, en tiennyt että sillä on tuollainen nimi. yksin kävelyllä pimeällä metsätiellä ja metsästä kuuluu pienen pieni rasahdus, lehden tippumisen ääni tai oksan raapiminen toista vasten. hrr.

--kirjoittelin kanssa jotain pöhköä. ja kävin tänään taas lieventämässä olemustani siinä k.i.v.a.s.s.a p.a.i.k.a.s.s.a josta aiemmin kerroin. ja oli ihan outoa tulla ulos sieltä kun iski erytrofobia. iik. pöhköä.
--tunnen itseni ihan tyhmäksi ja epäkypsäksi ja törkeäksi kun kirjoitan näitä juttuja tänne, missä kuka tahansa höyrystynyt voi lukea sieluni salat. pakko kai saada aikaan jotain muuta.
__mutta kun se on niin kivaa kertoa ihmisille asioista__. tai puhua ihmisistä niin ettei kerro kenestä puhuu mutta ne kuitenkin itse arvaa että a.h.a.a m.i.u.s.t.a p.u.h.u.t.a.a.n.
--olin taas ihan samanlainen tänään (melkein) kuin k.e.s.k.i.v.i.i.k.k.o.n.a. niimpä minulle taas yhden kerran ehdotettiin a.m.m.a.t.t.i.l.a.i.s.e.n k.a.n.s.s.a p.u.h.u.m.i.s.t.a. kiitosta vaan, olen kuullut sitä tarpeeksi monesta suusta enkä aio vaivata ammatti-ihmisiä kun y.s.t.ä.v.ä.t tuntevat minut paremmin ja jos en kelpaa tällasena m.a.s.e.n.t.e.l.e.v.a.n.a t.e.k.o.t.a.i.t.e.e.l.l.i.s.e.n.a p.a.s.k.a.n.a (tai taiteellisena tekopaskana tai paskana taiteellisena tekona) niin sitten ei.

Jotenkin ihmeen ja kumman kautta Minä selvisi tuostakin päivästä vaikka edellinenkin oli ollut jo huomattavan rasittava. Minä ei ymmärrä mistä tämä johtuu.

Tai ymmärtäähän hän mutta sanoo ettei ymmärrä koska jos sanoisi ymmärtävänsä niin kaikki haluaisivat kuulla mistä tämä johtuu. Mutta eihän Minä osaa/voi/jaksa/halua selittää kaikille koska ei todellakaan osaa selittää sitä niin ettei se kuulostaisi liian angstilta eikä liian arkiselta. Se on jotain siltä väliltä. Minä ei koskaan osaa selittää oikein mitään. Se onkin ehkä huomattavimpia ongelmia hänen sosiaalisessa elämässään, kun ihmiset käsittävät häntä väärin ja loukkaantuvat ja ties mitä.

Tuonakin päivänä taas koulussa.. Mitä pidemmälle päivä meni, sitä masentuneempi ja hiljaisempi Minä oli ja lopulta koulun jälkeen hän seisoi ikkunan ääressä katselemassa lumisadetta kun * tuli siihen (ehkä parempi ettei Minä tästä eteenpäin julkaise ystäviensä nimiä näissä jutuissa koska joku voisi pahoittaa mielensä kun löytää netistä tarinan jossa on osallisena. Ei siinä mitään että Minä itsestään kaikkea kertoo mutta parempi hänen koittaa välttää muiden ihmisten sekaannuttamista tähän). Minä oli koko päivän jotenkin vältellyt tätä henkilöä *, vaikka tämä henkilö ei todellakaan ollut tehnyt Minälle mitään mikä oikeuttaisi käyttäytymisensä tätä kohtaan. * kyseli miksei Minä puhunut hänelle mutta eihän Minä osannut vastata. eipä hän ollut muillekaan paljoa puhunut, vai mitä?

Onneksi * lähti pois siitä eikä jäänyt katsomaan Minän itkua, mutta taas hetken kuluttua joku tuli Minän taakse ja koputti häntä olkapäähän ("saako tulla sisään? onko ketään kotona?"). Melkein Minä jo ajatteli että * oli tullut takaisin, joskaan ei ollut kuullut hänen farkkujensa ja kenkiensä luomaa kävelyn ääntä, vaan hiukan hiljaisemman kenkien käynnin lattiaa vasten.

Minä kääntyi katsomaan tulokasta ja huomasi sen olevan **, luokkakaveri johon Minän on jo pitkän aikaa pitänyt tutustua entistä paremmin (kyllähän he silloin tällöin syltyssä istuvat tekemässä jotain minkä * Minältä aikoinaan kielsi). ** kyseli Minältä aluksi jotain arkipäiväistä, kunnes huomasi että jokin oli vialla. Minä ei hänellekään osannut sanoa mistä itku johtui (paitsi siitä että kyynelkanavat erittävät suolaista nestettä, mutta sen Minä jätti sanomatta). Minä sai jotain epämääräistä selitettyä **:lle itkunsa keskeltä, ja ** kysyi jos Minä haluaisi lähteä sylttyyn hänen kanssaan. Minä kuitenkin vastasi kieltävästi vaikka olisikin tehnyt mieli sitä kiellettyä syöpäkäärylettä jonka voisi syltyssä sytyttää ja siitä imeä karsinogeenejä keuhkoihinsa. ** lähti matkoihinsa varmistettuaan Minältä ensin että tämä pärjäisi yksin.

Niin Minä jäi vielä hetkeksi ikkunan ääreen, mutta pelkäsi äitinsä tulevan siihen (opettajainhuone oli aivan vieressä) ja huomaavan hänen tilanteensa. Minä ei ollut koskaan ollut kovinkaan avoin äidillensä, joten hän lähti käytävän päässä olevia rappusia kohti mennäkseen alakertaan.

Tottakai rappusissa vastaan tuli se henkilö jonka ehkä vähiten haluaisi tavata silmät punaisina kyynelistä: äiti. Minä vältteli äitinsä katsetta kun tämä kysyi mihin Minä oli menossa ja mikä hänellä oli. Minä vastasi menevänsä alakertaan ja sanoi ettei hänellä mikään ole.

Minä meni suorinta tietä erään siskonsa ystävän, abivuottaan viettävän pojan tekemän tilataideteoksen luo. Se oli pojan lopputyö. Tuo teos oli Minälle jollakin tavalla muodostunut tärkeäksi. Siellä, pimeässä huoneessa Minän oli helppo olla ja kuunnella ympäröiviä ääniä. Minä vietti teoksen sisällä hetken, kunnes ajatteli että kohta olisi ehkäpä aika lähteä kotiin. Minä jätti teoksen ja lähti norkoilemaan koulun käytäville.

Kotimatkalla Minä vain katseli ajatuksissaan taivasta, asvalttitietä ja lumisadetta. Vielä olisi huomiset gts:n tunnitkin, Minä ajatteli epätoivoisella sielunäänellään.