Olin tottunut siihen, että sydän oli jäässä
Luulin että sitä on elämä
Näin ympärillä pelkkää loskaa
Näin tulevaisuudessa pelkkää routaaa
Pelkkä pimeys ja kylmyys ympäröi
Se lohduton routayö
Ja ainoastaan saastunut lumi
Mitä kävikään, kun tuli kevät
Kun ne ensimmäiset auringonsäteet valaisivat
Kun jää alkoi pikkuhiljaa sulamaan
Kun opin näkemään millaista elämä todella voi olla
Näin ne loputtomat vihreät notkelmat
Suuret mahtavat kalliot
Laajat kukkia pullollaan olevat niityt
Se tuoksu levisi koko kehooni
Täytti minut sellaisela mitä en ollut ikinä kokenut
Kun maistoin pienen pienen metsämansikan
Kuulin linnunlaulun
Kuulin vesiputouksen hiljaisen äänen
Kuulin metsän huminan
Elämäni ensimmäinen kevät tuli vihdoin.
Olin odottanut sitä salaa koko elämäni
Koko pienen elämäni
Tiedostamatta itse tuota kaipausta
Peitettyä, kipeää ikävää parempaan