Niin, pianotuolissa oli taas liimaa
Kiitos, että saan laulaa lirpittää
Saan tuoda sulle sen kunnian joka sulle kuuluu
Eikä mitään sen ihanampaa ole
Nyt mä haluun vaan luovuttaa tän kaiken
Sen mitä en halunnu antaa
Mä tiedän että sun käsissäs kaikki on paljon paremmassa suojassa
Eikä mitään sen turvallisempaa ole
Sä oot mun elämä ja ihan kaikki
Tää huuto kuuluu sun puolees kuin torven humina
Ja se on riemuhuuto
Eikä mitään sen iloisempaa ole
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 24.07.
- Laula sydämestä 26.06.
- Satumaailmaa 25.04.
- Lumi Lika Kohtaa 24.02.
- Rajoitetusti vapaa (Tän kirjotin monta kuu... 24.02.
- Peiliviidakko 24.02.
- Valo kivisateen keskellä ("Minä olen... 24.02.
- Virtausilmiö 24.02.
- Lapsuuden jäljet (Tässä teille Freud ju... 24.02.
- Hiljaisuus puhuu ja puhuttaa 24.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (56)
-
▼
2007 (74)
- ▶ joulukuu 2007 (20)
- ▶ marraskuu 2007 (1)
- ▶ syyskuu 2007 (1)
- ▶ elokuu 2007 (4)
- ▶ heinäkuu 2007 (4)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ huhtikuu 2007 (12)
- ▶ maaliskuu 2007 (24)
- ▶ helmikuu 2007 (6)
- ▶ tammikuu 2007 (1)