tunteita sua kohtaan mä tuun ain säästämään silti.
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten,
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään,
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää.
En haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään,
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan,
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa.
Sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois,
vaan sä meet toista tietä, ja sielläki tähdet loistaa.
