IRC-Galleria

Kuolema on aika jännä juttu. Mentii lopettaa meiä koiraa ja valittii uurna enne sitä juttuu ja sit ne sano et se lähetetää kahen kolmen viikon päästä postissa. Meiä kuollu koira tulee postissa. Aluks mua nauratti aika paljo toi ja oli aika vaikee pitää naama peruslukemil, mut sit ne sano et viekää se koira jonnekki huoneesee nii ne tulee piikittää. Sit me vietii Capri sinne ja mun faijapuoli piti sitä sylissä ku ne piikitti sille unilääkettä. Sit se nukahti ja sil oli edellee hirveen vaikee hengittää. Mä en voinu tehä mitää muutaku vaa istuu, tuijottaa ja itkee. Sit ku Capri oli nukahtanu ne tuli piikittää sille jotain muuta unilääkettä tai jotain rauhottavaa joka pysäytti sen sydämmen ja sit se vaa kuoli. Ja sil oli silmät auki. Se näytti siltä et se ois nukkunu, paitsi että se ei pitäny sen tavanomaista röhkimisääntä ja sil lasittuneet silmät jotka tuijotti ei minnekkään. Sit ku sitä silitti ku se oli kuollu nii se tuntu iha silt ku se koira ois tehty muovailuvahasta. Siit tuns et se oli kuollu. Sit lähettii sieltä ja äiti ja isotädit ruves keskustelee et mimmosen puun ne ostaa et Capri haudataa meiä pihalle ja siihe istutetaa puu. Sen jälkee tietysti ku se on kuolleen koiran tuhkat on tullu uurnan kans postis. Me tapettii Capri ja ne keskustelee jostain puusta. Mä en voinu muutaku itkee ja en ymmärrä että se on pois. Jos tää on kuolema nii mä en tykkää kuolemast. Ois tavallaa ollu paljon helmpompaa kestää jos Capri ois riehunu ja huutanu tuskast mut se vaa oli ja heilutti häntää ku se näki meiät. Me ollaan murhaajia.