IRC-Galleria

26.09.2007 Tiede

Seksiä hengen uhalla
Suuri on kaunista ja sitä kannattaa maistaa henkensä uhallakin, näyttää olevan afrikkalaisen Evarcha culicivora-hyppyhämähäkin pariutumisstrategia. Vaikka suuret koiraat usein syövät pieniä naaraita ja parittelu olisi turvallisempaa pienten koiraiden kanssa, naaraat eivät voi vastustaa suurten koiraiden houkutusta, havaitsivat uusiseelantilaiset tutkijat

- no tämähän selittääkin kaiken....

Kiinni jäit! koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki päiväkirjaasi lukevat. ;D

Mikä kaiken todellisen
on hulluksi luonut
vihan ja kaipuun mukanaan tuonut
asettanut olemaan
kivet vuoren huipulle huojumaan
leijona syö lapsiaan
mikä hullun tekemää
se hullua on
on virhe tehty suhteeton
missä tarkoitus luodun lienee
kadota ikään äärettömyyteen
palvoa sitä mikä kuollutta on
onko luoja luodulle tuomitsematon?
miksi asetettu on niin
että toinen kuolee syntyessään
pirujen jäädessä elämään
kuka hulluksi luonut on luotunsa
muu kuin järjetön jumala
järjen kaiken kaikotessa
kuka luotu luojaansa vastaan käy
vaikkei Daavidille toivoa näy
kuka sai veljen veljeä vastaan
luopui luodustaan
lapsensa kuolemaan pakotti
itselleen omisti
kuka loi vihan leppymättömän
hulluuden aikaan ilmentyvän?
kuka hullu luojansa tappaisi
maahan löisi raiskaisi
kuin hullun luojan hullu luomus
luojansa hulluudesta
hulluksi tullut
vaan ei kuollutta hullua
voi tappaa kukaan
ei edes luotunsa luojaansa hullumpikaan

Saunan hiljaisessa hämärässä
ihoni hohtaa himmeästi
kuljetat sormea pitkin rintani kaarta
hipiäni on täynnä merkkejä
kuvia ja sanoja, nimiä
Oikeassa polvitaipeessa
kaikkien rakastajieni nimet
kaukaisin jo himmennyt tunnistamattomaksi
sivelet rintaani
vasemmanpuoleista
kaikkien niiden ihmisten nimet
joita olen koskaan rakastanut
sinun nimesi kuin poltinmerkki
-mitä nämä ovat?
kysyt hiuksiini
hengitän hiljaa höyryä, enkä vastaa
-onko se kartta?
kysyt ja kutitat niskaani
nyökkään kasvot käsiäsi vasten
Jotkin merkeistä ovat niin vaaleita
mahdoton lukea ja tuntea
toiset ovat kuvia
monet sanoja ja lukuja, numeroita
jotkin niistä ovat kuin arpia
himmeän vaaleita ja ikuisia
arpipolku sanasta toiseen kuvasta kuvaan
-minne se vie?
pudistan päätäni, sillä en tiedä
-kaikki kartat vievät jonnekkin
kuiskaan hiljaa, käheästi:
-se vie alkuun
-ja mitä löytyy alusta?
suutelet hellästi kaulani kaarta
nojaan rintaasi
ja kehrään kuin kissa
-minä
mutta en osaa lukea karttaa
en ehkä koskaan löydä sinne
en löydä alkuun
hymyilet vastaukselleni
ja heität lisää löylyä
piirteesi ovat hämärät
ja niin tutut
painan kielenkärjellä rintaasi
painaudut minua vasten
vielä on tilaa ihollani
uusille sanoille ja uusille kuville
uusille merkeille kartallani
sieluni hauraalla iholla
vielä on aikaa
täyttää tyhjä
ja tulla todelliseksi.