IRC-Galleria

aika kehrää
löysää lankaa

en minä ehdi
poijasta mieheksi

en tässä
elämässä

jokin pidättelee
minua aina

--

hopeinen enkeli
minun on jo
ikävä sinua

taivas uittaa
harmaiden pilvien
lauttaa

ajatukset hajoavat
kuin korillinen
omenoita joista
valita

runkoni tyvellä
sisilisko herää
kevääseen

yksin
seison yhä
juurillani

aika valuu ,
sormieni koskettimiin
epävarmuus

puhelin
vierii kohti
kallion kokoisena

silmä muuttuu
korvaksi

tuore ja oikea
kauhuksi

miksen
kuule tuulta
siinä kieppuvia
hiuksiasi

tuhkan
putoavan
timantiksi

päivästä toiseen
vartun vuosia
samalla asemalla

odottaen

ohi kiitää R-junan
suomuinen kylki

sen jättämissä
jälkipyörteissä
kieppuu
ikävä

kyynelehdin
hetken
salaa

tie oli ahdas
sydämestä toiseen
rakkauden imperfekti

rakastinhan minä
lakkasin vain
huitomasta varjoja
sinun kuviasi

kuin kello
olit aina menossa
minusta poispäin
parin askeleen
epätahdissa

---

unen mehiläiset
likaisissa , sielun
syväjäisissä lätäköissä

ei mistään
läpi pääse

kuka sinä olit
kuka
olin

minä

ei saapunut
vielä eilen,
ensimmäinen pääskynen

jossain kaukana
ne kuiskivat

elä, lennä
tunne tuulen
Rakkaus

ja jonain aamuna
sinun myötäsi,

kun auringon sydän on
sulaa kultaa

ne kohoavat taivaisiin
maailman iholta
valon porteille

.......

Rakasta
Tuulta

olet juurtunut
sydämeni rantaveteen
kaisla
tuulen tuoma
viesti

tunnen sinut
etunimellä jota
et käytä
koskaan

olet kivi
käsieni keveällä
hiekalla

hippu
kultaa

keinutat
Maailmani

akselini ympärillä
onneni
miljoonia
tähtiä

enkä
näe enää
unta

kun ajatus
tunne
muuttuu teoksi

eikä
silloin
pieretä
ollenkaan

miksi
pelkäät

kuolin vain
hetkeksi
elämän
köysisiltoihin


ota minut
nyt
olen tuhkaa

istuta
uutena
sydämeesi

rakenna
pysyvä
silta