IRC-Galleria

oon uninen tällä hetkellä ja on tosi sekava olo... vähän pelottaa että vahingossa kirjoitan liiankin suoraan jotain, mutta toisaalta, onko siitä haittaa..?
On tosi kumma olo ! Tuntuu että palaset on loksahtanut vähän kohdalleen ja.. silleen.

Tosi moni asia, jonka eteen olen vähän työtä nähnyt (_oho!_) tuottaa hieman tulosta, ja koulussa on tosi hassua kun yhtäkkiä huomaa että tässä sitä istutaan. Kolmatta vuotta.
Ja sen huomaa!
Opettajien suhtautuminen oppilaisiin on erilainen ja tunneilla tulee helposti enemmän keskusteltua asioista. Tarkoitan tuolla suhtautumisella sitä, että opettajillakin on paljon mukavempaa opettaa asioita meille, kuin ykkösille tai kakkosille. Ymmärrämme jo asioita helpommin ja..silleen.

Tänään oli koulussa orjapäivä.
Olin kirjoittanut "Abi meidän" runon ja olin iloinen kun moni sanoi että se oli hyvä. Hieman pelkäsin että onko se ihan tyhmä. Muistelen hämärästi että tuommoista on taatusti käytetty ennenkin orjapäivänä, mutta en muistanut miten se meni, joten kirjoitin sitten päästäni asiat siihen.
Tuli myös hymyiltyä sille, että hyvin moni ihminen kehui meidän Tomeliinaa. Hän oli kyllä söpö. :''D


Asia josta olen jo muutamalle (...aika usealle...) jo itkenyt ja tunteitani vuotanut tässä pari päivää, on alkanut vähän jo lieventyä. Kiitos teille kaikille kuuntelemisesta, anteeksi hirveästi että olen laittanut teidät kuuntelemaan vuodatustani kerta toisensa jälkeen <3 : <
Ihmiset joille en ole tästä vuodattanut, en tarkoita ettettekö merkitse minulle mitään, ettenkö tahtoisi teidän tietävän, mutta en tahdo vaivata teitä asialla, kun mikään ei ole vielä varmaa.
INKA, älä ajattele minua pahalla, joohan? : < Minulla on sinua hirmuisen ikävä <3 ; _ ;


Huomaan ottaneeni asenteen, että en jaksa vaivata itseäni muiden huolilla ja suruilla, ellei he siitä tule suoraan naamani eteen siitä sanomaan. Tuntuu toisaalta kovin ilkeältä mutta... niin.. tuntuu vielä pahemmalta sellainen, että tunget nokkasi toisten asioihin kun apua ei ole pyydetty tms..

, toisaalta, on myös vähän sellainen olo, että nyt tarvitsee itselleen vähän aikaa. Sitä olen tässä tarvinnut jo pitkään ja sitä minulla on tässä ollutkin tosi paljon.
Olen vältellyt ihmisiä hirveästi ja heti kun sen itselleni tuossa jokin aikaa sitten myönsin, aloin luomaan uudestaan kontakteja "vanhoihin" ihmissuhteisiin.
Tämä on osaksi ollut hieman rankkaa parilta seikalta, joita en tähän uskalla vuodattaa...(hih) ähh, tahtoisin niin kovasti siitä ääneen puhua !! pitänee odottaa jonkin aikaa kuitenkin. :'' )


Oli hauskaa tänään jutella ihmisien kanssa, joiden kanssa en normaalisti olekkaan puhunut muuten. :D Toisaalta varsin järkyttävää minusta... siellä minä olin, harjaamassa Tomeliinan hiuksia ja laittamassa niitä saparoille ja vaihdellen pari sanaa. :''D (Riina anteeksi, tiedän että olisit tahtonut tehdä tuon ! ; w ;´´ ) yleensä kierrän ne ihmiset kaukaa . -- . hrrr.


ehkä nyt on aika lopettaa tämä höpöttäminen ja hakea ruokaa. Teenkin ehdin jo juoda pois :)