IRC-Galleria

shiroineko^^

shiroineko^^

"sä kaiken osaat, paitsi minua rakastaa" / Seme käskee Uke tottelee / Semetä mulle niin mä uketan sulle

Oli tylsää nii kirjotin.Lauantai 27.03.2010 23:33

Muistoja..
Mie istuin hiljaa miun sängyllä ja mietin mitä mie tein väärin, sitten Koirani Lucky hyppäsi sängylleni hihna suussaan, se siis halusi lenkille
Otin Luckyn hihnan sen suusta ja kiinnitin sen Luckyn kaulapantaan, lähdin kävelemään kohti puistoa,
Puistossa minua vastaan käveli meijän koulun pari tyyppiä joista päätin olla välittämättä.
Puristin Luckyn hihnaa tiukemmin kädessäni ja nautin keväisestä ilmasta.
Käveltyämme vielä vähän matkaa, tulimme pienelle luonto polulle
Hölkkäsin Luckyn rinnalla, vähän matkaa, pian irroitin hihnan Luckyn kaulapannasta ja päästin sen juoksemaan vapaana,
voi miten onnelliselta se näyttikään, juostessaan häntä komeasti heiluen ympäri polkua.
istuin polun varrella olevalle penkille, koska lucky oli niin tottelevainen ettei se lähtisi luotani kauas.
Näin kaukana hautausmaan, johon liittyi muistoja, tuskaa ja rakkautta niinkuin tähän paikkaan ja kaukaiseen rakkauteen..

"Oli kaunis kevät päivä, jolloin mie ja Viivi istuimme samaisen polun varrella, katselemassa heräilevää luontoa, ajattelin sopivan hetken tulleen ja sanoin: Kuule, mie oon ajatellu, että pitäiskö meidän puhua?
Viivi vastasi: "Ainahan me ollaan pystytty puhumaan asioista, joten kerro, mikä on?"
suoristeli paitaani ja kuiskasin sitten: "Olen ihastunut sinuun"
Viivi kääntyi ympäri, ja katsoi suoraan silmiin samalla sanoen: "Täh? joo siis niin mieki siusta kaverina"
Nousin penkiltä, kuiskaten jälleen "olen ihastunut sinuun ihan silleen olen pitänyt sinusta jo pitkään"
Viivin ilme muuttui vakavaksi, hän sai vain takellellen sanottua "mi..minun täytyy nyt mennä, an..anteeksi"
Viivin lähdettyä, minusta tuntui aivan kuin olisin sanonut jotain väärin
kävelin hiljalleen kotiini, ja kaivoin kännykkäni taskustani, oho, yksi viesti vastaanotettu sanoin ääneen ja katsoin keneltä viesti olisi
yllätyksekseni viesti oli viiviltä :"hei, nähtäiskö huomenna, olis sulle vähä asiaa"
Kirjoitin viiville nopeasti viestin ja lähetin sen hänelle, sitten menin suihkuun ja nukkumaan
Seuraavana aamuna heräsin aika myöhään ja tajusin että minulla oli vain tunti aikaa laittautua ja lähteä kaupungille tapaamaan Viiviä.
Puin kauniin ruutuhameen ja niskalenkki topin päälleni ja harjasin hiukseni lopuksi sipaisin vielä hieman huulikiiltoa ja olin valmis, j
uoksin bussiin jotta ehtisin ajoissa kaupungille, menin bussilla sovittuun paikkaan, ja istahdin puiston penkille.
Pian Viivi jo saapui iloisesti hymyillen salamyhkäista pussukkaa kantaen. Nousin penkiltä ja halasin häntä.
Kysyin "No miksi halusit nähdä?" Viivi vastasi kauniisti hymyillen "Koska halusin kertoa että mieki tykkään siusta"
"En vain ollut aikaisemmin uskaltanut sanoa sitä, ja säpsähdin eilen kun sie sanoit tykkääväsi miusta"
Loin Viiviin suloisimman hymyn minkä osasin ja sanoin"Juu, ei se mitään, ollaanko me nyt sitt pari?"
Viivi vastasi: "Juu, jos sieki haluat"
Olimme varmaan eriskummallisin pari, mitä kuvitella saattoi, olimme kuin yö ja päivä, silti viihdyimme toistemme seurassa.
Koko kevään ja kesän olimme erottamattomat, sitten syksyllä se kaikki muuttui.
Istuin ostoskeskuksen aulassa odottaen milloin Viivi tulisi, huomaan Viivin tulevan ja sanon se muru saapuu "Ootpa sä kaunis"
Viivi vastaa hymyillen "Kiitos niin sinäkin" Vietimme kokopäivän yhdessä, ja illan tullen Viivi saattoi minut bussiasemalle
Halasin kultaani hyvästiksi ja nousin bussiin. Jäin kotini kohdalla pois ja kävelin sydämet silmissä kotiin.
Menin huoneeseeni ja silloin puhelimeni soi soittaja oli Nette hän sanoi "Mari, on sattunut jotain kamalaa, Viivi.. viivi joutui onnettomuuteen
vastasin ääniväristen "Mitä, milloin?" Nette Vastasi itkuisella äänellä "joku rattijuoppo oli tönäissyt sitä autollansa, Viivi vietiin äsken sairaalaan" huudahdan"Tulen sinne niin pian kuin pääsen" Juoksen ulos ja selitän tilanteen äidilleni hän vie minut sairaalle, autosta ulos päästyäni juoksen suorinta tietä Netten neuvomaan aulaan, jossa Nette jo odottikin minua.
Kuinka Viivi voi? kysyn hätääntyneenä. Nette
vastaa "Huonosti, sitä ei pääse vielä kattomaan yrittävät kai parhaansa mukaan auttaa häntä.
Odottelemme aulassa monta pitkää tuntia, viimein lääkäri saapuu luokseni ja sanoo: Oletko sinä Viivin tyttöystävä? Nyökkään, ja lääkäri jatkaa "Viivin tila on aika paha, pelkään ettei hän selviydy, mutta jos haluat hyvästellä hänet, niin se sopii"
Nyökkään vaisusti ja kävelen lääkärin perässä Huoneeseen jossa Viivi makaa tajuttomana, istun Viivin viereen ja tunnen kuinka kyyneleet alkavat sumentaa silmäni sopertelen hiljaa "Kulta herää, älä tee tätä minulle, tiedätkö kuinka paljon mie sinua rakastan" Huoneessa on hiljaista joten jatkan "Olet ensimmäinen tyttö ketä rakastan näin paljon, älä anna sen loppua, herää kulta"
Istun Viivin vierellä monta tuntia, nyyhkytän hiljaa.
Lääkäri saapuu huoneeseen ja sanoo "Viivi on valitettavasti kuollut, eikä enää herää, mutta hyvästele hänet jos vain voit"
Sivelen Viivin kauniita vaaleita hiuksia, viimeisen kerran, annan pienen kevyen suudelman hänen hiuksiinsa viimeisen kerran
Lähden kävelemään huoneesta pois, kyynelten valuessa pitkin poskiani

Herään kauheaan tunteeseen, äitini huutaa ala kerrasta, "Mari tulehan, vien sinut Viivin hautajaisiin"
Matkalla hautajaisiin kuuntelen iPodistani kappaletta"Jos sua ei ois ollut"
Hautajaisissa istun edessä, hyvin tuima ilme kasvoillani, Kun Viivin arkku kannetaan ulos, hautaus paikalle
Ja kaikki muut vieraat ovat lähteneet, Kävelen Haudalle, asetan kauniit punaiset ruusut haudalle, purskahdan itkuun ja kuiskaan hiljaa:
"En unohda sua koskaan Viivi rakastan sua"

Säpsähdän kun kuulen Luckyn haukahtavan, ajattelin tuota onnettomuutta niin syvästi etten huomannut että alkaa sataa
Kutsun Luckyn luokseni, lähden kävelemään hautausmaalle. etsin Viivin haudan, hipaisen hautakiveä ja kuiskaan "Kulta en ole unohtanut sinua"
Yllättäen sade lakkaa ja aurinko tulee esiin aivan kuin Luckykin tietäisi mistä on kyse
Se haukahtaa pari kertaa ja hyppää minua vasten, naurahdan pitkästa aikaa ja ja hymyilen
Sinun muistelemisesi sai minut tajuamaan elämän pitää jatkua..

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.