IRC-Galleria

Tänään, 26.5, opin, mitä oikea viha on. Ihminen, josta oikeasti välitin, teki jtn sellaista, mitä en voi vieläkään uskoa todeksi. Hän on kaatanut kaiken paskan mun niskaan, usuttanu jtn apinoita mun kimppuu ja toiminut niin kierosti, että ei todellakaan mtn rajaa. Kieroilu ja kaksnaamasuus, asiat joista mua tässä tilanteessa syytetään. Ei ole pitkä aika, kun vielä tätä ihmistä rakastin, nyt toivon, että en olisi ikinä häntä tavanutkaan. Hän on jo valmiiksi niin pohjalla, mutta onnistuipa vajoamaan vielä syvemmälle. Hän on sanonut asioita, joita ihmettelen suuresti. Mun ei onneks tarvitse tätä enää ymmärtää. Mä toivon, että en joudu ikinä enää tapaamaan tätä ihmistä tai hänen perhettään, koska koko ajatus saa mut oksentamaan. En o ikinä tuntenut tällästä vihaa ketään tai mitään muuta kohtaan kuin nyt. Jokainen joka mut tuntee, tietää kestä puhun. Jos saan sanoa, pysykää todellakin kaukana tästä ihmisestä, kieroilun ja toisten haukkumisen mestarista. Hänellä ei ole omaa elämää, eikä hän sellaista ansaitsekaan. Se vetää teidät mukanaan pohjalle. Se tuottaa vain ja ainoastaan tuskaa. Ei muuta. Kiitoksia tästä, ja hyvää jatkoa kaikille. Ja vielä, tämä viha ei tule ikinä sammumaan. Ei todellakaan. Koskaan.